sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

yritän yritän



höh. Onpas ärsyttävää. Olin aikeissa kertoa meidän ihanasta lomamatkasta. Kirjoitin pitkän jutun, ja kun meinasin julkaista sen, puff vain, se katosi johonkin.  Koko juttu. Kuvat ja teksti.

Nyt kokeilen yhden kuvan kanssa, mitä tapahtuu. Jos onnistuu, yritän kirjoittaa enemmän vaikka huomenna.. 

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Sämpyliä




Aina kun saan toimeksi tehdä leipää, hämmästelen sitä, miksei tule leivottua useammin. Leivän teko on rentouttavaa puuhaa, ja todellakin niin vaivatonta ja helppoa, että kädet pitäisi olla mahdollista työntää taikinaan vähintään kerran viikossa.

Minulla on ollut vuosia keittiön kaapin ovessa sisäpuolella hätäisesti raapustettu luottoresepti, jonka mukaan aina teen leivät. Joka kerralla tulee kuitenkin erilaisia sämpylöitä, riippuen jauhoista, hiutaleista ja siemenistä joita milloinkin sattuu olemaan kaapissa. Ohjeesta tulee noin 16-20 sämpylää.



- Sekoita vispilällä vatkaten kuumaan (noin 40-42 astetta) veteen suola ja siirappi, sekä pari desiä jauhoja, joihin on sekoitettu kuiva hiiva.
- Lisää hiutaleet
- Alusta jauhot taikinaan loput jauhot. Lisää loppuvaiheessa öljy.
- Peitä taikina puoleksi tunniksi liinalla ja anna kohota.


 Olen oppinut, että leipä siunataan tässä vaiheessa ristin merkillä. Siitä myös näkee, kun taikina on kohonnut riittävästi.


- Leivo taikinasta sämpylöitä

..ja anna niiden kohota liinan alla 15-25 min.




Paista sämpylöitä uunin keskitasolla 250 asteessa 8-15 min uunista ja sämpylöiden koosta riippuen. Sämpylät ovat kypsiä, kun ne ovat kullanruskeita, ja niiden pohjakin on tasaisesti kypsynyt. jos haluat sämpylöihin rapean pinnan, aseta uunin pohjalle uunin kestävään astiaan vettä.



Minusta tuore leipä ei tarvitse kaverikseen kuin nokareen voita. Lämpimäinen nautitaan tietysti maidon kera.


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Jokohan kevät on oikeasti tulossa?


Noniin,vihdoin!
Bloggerissa on ollut joku ihme vika, enkä ole saanut kuvia ladatuksi silloin kuin olisi ollut aikaa asettua blogin äärelle. Nyt vihdoin onnistui, ja pääsen purkamaan kuulumissumaa. :)


Talven selkä alkaa pikkuhiljaa taittua kevättä kohti. Jotenkin nyt ei tunnu niin tuskaiselta tämä kevään odotus, kun monena aikaisempana vuotena. Luulen, että osasyynä on se, että on ollut niin kaunis talvi, ettei ole ehtinyt niin kovin kaivata kevättä. Verrattuna semmoiseen rönttökelitalveen, nyt on ollut nättiä ihan kaiken aikaa.



Auringolle ei kuitenkaan paksut hangetkaan mahda mitään. Aurinko ja yöpakkaset takasivat pääsiäiseksi mahtavat hankikantokelit, ja pikkuhiljaa ulkona seisoskellessa alkoi kuulua erilaisia ääniä; joutsenten kaakatusta ja kurjen kiekaisuja, veden tippumista räystäästä; raskaan lumikuorman humahtelua katoilta.

Kanalan ulkoluukun on välillä uskaltanut aurinkoisella ja lempeällä säällä avata tuuletusmielessä. Herrat kävivät toteamassa lumitilanteen, (noin 30 cm)  ja häipyivät sitten kuukerrellen takaisin sisälle. Ulos kotkoherrasväki pääsee vasta kesäkuun puolella, koska lintuinfluenssaepidemiat ovat tiukentaneet siipikarjan ulkonapitosäädöksiä.


Pikkuhiljaa olen löytänyt kotosalla ollessa itsestäni jälleen kokeilevan ruuanlaittajan ja leipurin piiitkän luovan tauon jälkeen. Haaveilen laittavani niitä kokkailuita myös tänne blogiin.

Muutama maistiainen:

Tässä koristellaan lasten yhteistä nimipäiväkakkua, josta tuli samalla Suomen hiihtäjien mitalikakku. Oli hauskaa seurata talviolympialaisia, kun suomalaiset pärjäsivät hyvin.


Iranilaisilta ystäviltäni saamani munakasohjeen avulla saa loistavaa pikaruokaa silloin, kun ei viitsi laittaa mitään monimutkaisempaa.


Maahanmuuttajista puheenollen, tiesittekö, että yhtä aikaa meidän pääsiäisemme aikaan Lähi-Idän maissa (ainakin kurdit, afgaanit ja iranilaiset) vietetään uutta vuotta. Uuden vuoden päivä on kevätpäiväntasaus, ja juhla-aikaa on siitä kaksi viikkoa eteenpäin hieman samaan tapaan, kun meillä joulun tienoossa.
On ollut jännittävää huomata, että meidän kotoiset pääsiäisperinteet eivät olekkaan mitään niin kovin ainutlaatuisia. Uuden vuoden juhlassa on paljon samoja elementtejä; rairuohoa, kukkia, maalattuja munia, makeisia ja jopa mämmiä. Mämmi on heikäläisillä tosin vehnään tehtyä, ja sen nimikin on luonnollisesti jotakin muuta.

Alla hieman kiireessä kännykällä napattu kuva viimevuoden uuden vuoden juhlien juhla-alttarista. Alttarille kootaan s- kirjaimella alkavia uutta alkua, hedelmällisyyttä ja uuden kevään ihmeen kiitollisuutta symboloivia asioita, kuten granaattiomenia, rairuohoa, peili, kynttilöitä ,munia, kukkia, kuivia hedelmiä, makeisia, jne. Muslimikulttuurissa tietysti myös Koraani on mukana.





Kuivatuista hedelmistä valmistetaan liottamalla juoma, joka tarjotaan läheisille juhlan jälkeisenä aamuna. Jokainen hedelmä symboloi jotakin meidän sisäelintämme, ja juoma toivottaa siunausta, voimia ja terveyttä uuteen viljelykauteen.

Myös juhlaruoka symboloi uutta kasvua. Tärkein ruuan osa on valkoinen riisi ja Zabzi, eli pinaattimuhennos, joka raikkaan vihreällä värillään symboloin kevään ihmettä. Kuvassa myös perinteistä juhlariisiä, Gablia, jossa on seassa juustokuminalla ja kurkumalla maustetussa öljyssä kypsennettyä porkkanaa ja rusinoita.




Mitähän vielä... erilaisia sukkaprokkiksia on myös tullut tehtyä. Neulontainnostus on todella syklistä. Saatan monta kuukautta neuloa intoa piukassa kaikkia mahdollisia eteeni tulevia ohjeita, ja sitten yhtäkkiä into hiipuu, herätäkseen taas jonkin ajan kuluttua uudelleen.. Josko kuitenkin saisin muutamat sukkakuvat päivitettyä tänne blogiinkin jossain vaiheessa. Toivon niin.
 Kuvassa Nina Laitisen Taimitarhan Kal- prokkiksen ystävänpäiväsukkaa tuloillaan..


Ai niin, kävimme maaliskuun puolivälissä perheen kanssa ulkomailla. Siitäkin toivoakseni ehdin kirjoittaa jokusen postauksen.


Välillä kun oikein väsyttää, täytyy ottaa vitamiini- ja väripläjäys, ja tehdä sitrusmehua. Se on erityisesti meidän perheen kuopuksen herkkua.
Sitten taas jaksaa!


Nyt on jo huhtikuu pitkällä!
Kevät saa jo tulla. Ihan pikkuisen vain olen rapistellut siemenpusseja kasvimaata silmällä pitäen, muuten olen jostain syystä saanut pidettyä itseni kurissa huikentelevaisten puutarhaostosten suhteen.. Tosin, ehtiihän sitä vielä. ;)



Voikaa hyvin!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Tulppaaniaika


Ihan tavallisena päivänä kun nouseva aurinko näyttää elämisen jäljet ikkunassa


ihan tavalliset tulppaanit


tuovat tavattomasti iloa.


Arjen tiimellyksessä ne unohtuvat maljakkoon


vähän liian pitkäksi aikaa.


Sinisiä tulppaanejahan ei ole olemassa. Minä varmasti kuvittelin kaiken.


Kaunista maaliskuuta!

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Paikka auringossa


Voi, mikä huikaiseva talvi!
En ole mikään kovien pakkasten ystävä, mutta silti on vaikea löytää mitään valittamista siitä, että monen vuoden jälkeen meitä on hemmoteltu kunnon talvella. On lunta, pakkasta, hiihto- ja luistelukelejä, auringonpaistetta ja myräkkää. Lumi on pysynyt meidän korkeuksilla joulun aatonaatosta asti maassa. Se on harvinaista. Täällä kolmosvyöhykkeelläkin on totuttu siihen, että talvisää vaihtelee viikon tai parin sykleissä lumituiskuista koviin pakkasiin, suojasäähän ja vesisateeseen.

On niin kaunista kun maa on valkoinen ja taivas kuulaan sininen!


  


Jouluksi hankittu amaryllis teki kolmannenkin kukkavanan, ja kukintaa riitti aina ystävänpäivälle asti. Ihana punainen väri hehkuu talvipäivän valossa.



Kovista pakkasista huolimatta kanat ottavat ilon irti auringon säteistä. Kanoilla on nukkumapaikka lämpöeritetyssä kopissa, joka pysyy juuri ja juuri plussan puolella. Silti ne kujertelevat tyytyväisinä navetan viileämmällä puolella, joka on jonkin verran pakkasen puolella, päästessään ottamaan päivätorkut auringossa männyn karahkasta tehdyn orren päällä.


Romantius kiekaisee kuuluvasti heti kun aurinko vähän näyttäytyy. "Aurinko nousi hölmölään!" Kanat vastaavat kujertamalla kuorossa. 


Jostain syystä lintulaudalla on ollut hiljaista. En tiedä, liekö haukka tai pöllö asialla, vai onko naapurissa paremmat sapuskat. Sinitintti näyttää kiertelevän pihassa reviiriään tarkistamassa, ja punatulkun pulputuksen olen kuullut pihan pikkumetsässä, mutta lintulaudalla ei juurikaan näy väkeä. 



Oikein hyvää hiihtolomakautta kaikille! Nautitaan valosta, nyt sitä on jo rutkasti enemmän kuin tammikuun alussa. 

tiistai 30. tammikuuta 2018

Hornion herrasväki


Koot!

Kuten täällä jo kerroin, meille tuli viime syksynä kanoja. Etukäteen pyydän anteeksi kuvien huonoa laatua; nämä kuvat on otettu kännykällä, jonka kamera on surkeaakin surkeampi. Halusin kuitenkin teille esitellä näitä kanoja vähän lisää.


Tuossa ne ovat, minun ihanat horniolaiset, Hornion kannan maatiaiskanat! Siinä on joukossa kaksi kukkoa, ja kuusi kanaa. Kukoista vanhempi, Romantius, (musta kukko toinen oikealta) on joukon pää. Se pitää kanoistaan huolen; vahtii, että niillä on rauha ruokailla ja munia. Iltaisin se paimentaa joukkonsa orsille nukkumaan, ja hädän tullen vie rouvat turvaan. Ilmarinen, (ensimmäinen vasemmalta) kukoista nuorempi, vasta opettelee tavoille. Teini-ikäisen tavoin se kinastelee ruuasta kanojen kanssa, ja seurailee ja tarkkailee sivummalta Romantiusta.

Kanojen ja kukkojen nimet löysin keskiaikaisesta nimiluettelosta. Kanojen nimet ovat Hyvälempi, Milikki, Hellikki, Lyylikki, ja lasten antamat nimet Kuku ja Lempiliini.

Kanat asuvat navetassa. Niiden vähimmäisvaatimuksiin kuuluu orsi nukkumista varten, munintakoppi munimista varten, lattiatilaa, ruokaa, kalkkia ja juomaa.
Kaiken tarvittavan perustiedon sain tästä kirjasta. Vahva suositus kaikille omista kanoista kiinnostuneille.



Navetan romukasasta löytyi vanha ja vääntynyt Lundian kirjahylly, jota ei enää ihmisasumukseen voinut ottaa. Siitä rakennettiin herrasväelle oiva munintakoppi.


Ensimmäisenä päivänä kaikki kanat, sekä kukko- Ilmarinen, tahtoivat mennä samaan koppiin.


Rouvat munivat ahkerasti.


Munat ovat noin kokoa xs. Tässä vertailukohtaa valkoisiin "kaupanmuniin".



Kanat ovat verratonta joukkoa. Maailman murheet unohtuu kanoja seuratessa. Oman kokemukseni perusteella suosittelen kotitarvekanalaa kaikille, joilla on ylimääräistä tilaa pihapiirissä. :)


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Mikä ihmeen KAL?



Nyt on taas menossa uusi KAL- projekti, joka tarjoaa loistavan mahdollisuuden päästä opettelemaan kirjoneulesukan tekoa pikkuhiljaa. Nina Laitisen ihanat ystävänpäiväsukat ovat nyt tekeillä Taimitarhan sivuilla TÄÄLLÄ. Nyt ollaan menossa päivässä 2, joten mukaan pääsee vielä helposti. Kaikki ohjeet alusta asti löytyvät ryhmän tiedostoista, sekä ryhmän Facebook- sivulta, kun rullailee vähän alas päin.

KAL- lyhenne tulee sanoista Knit along, eli neulotaan yhdessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joku taituri on tehnyt valmiin mallin, jonka ohjeesta hän julkaisee esimerkiksi Facebookissa pienen pätkän päivittäin. Mukaan saa liittyä kuka tahtoo, ja pointtina on, että jokainen sitten itsekseen seuraa ohjetta, ja samalla pääsee seuraamaan ja inspiroitumaan muiden tekeleistä. facebook- ryhmien parasta antia ovat kuvaketjut, jossa ihmiset jakavat kuvia omista tuotoksistaan, jolloin pääsee seuraamaan ihanaa vaihtoehtojen kirjoa. Yhdessä tekeminen on mukavaa, ja muiden töiden edistymisen seuraaminen zemppaa myös itseä jatkamaan. Yleensä lankana on Seitsemän veljestä, tai sen vahvuinen lanka, mutta toki voi tehdä millä langalla tahtoo, kunhan langan vahvuuden huomioi puikkojen ja silmukkamäärän valinnassa. Yleensä tehdään molempia sukkia rinnakkain yhtä aikaa, jolloin molemmat sukat valmistuvat kerralla, eikä tule ns. "toisen sukan kirousta", jossa toinen sukka on ensimmäistä pienempi tai isompi, tai pahimmassa tapauksessa toinen sukka jää kokonaan tekemättä, kun uudet ohjeet jo houkuttelisivat tekemään jotakin muuta. Itse olen todennut, että todellakin kannattaa tehdä kaikki sukat rinnakkain niin että ensin teen varret molemmista, sitten kantapäät perätysten, ja lopuksi kärjet peräkkäin - on ihanaa, kun sukat valmistuvat melkein yhtä aikaa, ja käsialan vaihtelu tai inspiksen lopahtaminen ei pääse häiritsemään sukkien valmistumista.

En ole vielä omia Ystävänpäiväsukkiani aloittanut. Ensin pitää saada edellinen työ valmiiksi. Nytpä ainakin tiedän, mitä teen seuraavaksi, ja sain uutta puhtia saada edelliset loppuun. Vielä aion ehtiä mukaan.

Näissä postauksen kuvissa on Nina Laitisen syksyn Kal- prokkiksen tulos, "Metsäretket", hieman muunnellulla mallilla. Mallia muuntelin, koska omaan pohkeeseeni ei mahtunut niin pitkävartiset kuin ohjeessa oli tarkoitus, joten jouduin jättämään varren lyhyemmäksi. Halusin kuitenkin kurret mukaan sukkiin, joten tein ne kärkiosaan. . Senkin ohje löytyy Taimitarhan sivuilta tiedostoista.



Jos et ole ennen tehnyt kirjoneuleita, suosittelen todella lähtemään mukaan Kal- prokkikseen. Ohjeet ovat selkeät ja inspiroivat, ja kun kuvioita tulee vain vähän kerrallaan, on helppo seurata mukana. Ryhmän muiden tekijöiden tuki on myös mukava lisä.
Ystävänpäiväsukat aloitetaan nyt, jotta ne ehtivät valmiiksi ystävänpäiväksi, jolloin valmiit sukat voi antaa lahjaksi ystävälle. :)