keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Peilityyni ... Mirror still


Viikonloppuna mökkijärvi oli peilityyni. 

...
The lake by our cottage was mirror still when we visited there on the weekend. 

Niin hienoo. 

...
So pretty. 

Luonnon kauneus on hoitavaa. Olo oli rentoutunut kotiin lähtiessä. 
...
The beauty of the nature is healing. I felt relaxed when we left back home. 

torstai 4. toukokuuta 2023

Selviytyjä ... The survivor


Joka kesä etupihalla nurmikossa kasvaa yksi tulppaani. En tiedä mistä se on siihen ilmestynyt alunperin, mutta sinnikkäästi se vain nousee samasta kohdasta joka vuosi.

 Joskus 20 vuotta sitten paikalla oli kukkapenkki. Kun kukkapenkki poistettiin ja kasvit siirrettiin, jäi yksinäinen tulppaanin sipuli silloin luultavasti maahan jatkamaan omaa elämäänsä nurmikossa. 

Parina viime kesänä meillä on rakennettu taloa, ja etupihan nurmikolle on  kasattu milloin mitäkin rakennustarviketta. Minusta on liikuttavaa että kaiken kiireen keskellä tavarantoimittajat ja rakennusmiehet pyrkivät pyytämättä ja käskemättä laittamaan tavarat niin, ettei tulppanille käy kuinkaan. 

Tai ehkä he pelkäsivät että talon emäntä suuttuu, ken tietää. 

 Haluan kuitenkin mieluummin ajatella että yksi pieni kukkanen sai heidät pysähtymään hetkeksi ihan vain koska se oli jotakin säästämisen arvoista. 

....

Every Summer there is a single tulip that grows in the grass in our front yard. I am not very sure about how it has appeared there. There was once a flower bed in that place about 20 years ago. So probably after the flower bed was moved elsewhere, the tulip bulb stayed deeper in the soil and continued its own life in the grass. 

We have built a house over the past two summers, and all kinds of building materials have been piled up on our front lawn. It is kind of moving that even the busy carpenters and delivery men have stopped for a moment and always piled their materials so that the tulip didn't get harmed. 
Or maybe they were just afraid that I would get angry, who knows. 

What ever the actual reason was, I like to think that this little tulip made them stop for a moment. That they thought that it was something that is worth saving.

  

keskiviikko 3. toukokuuta 2023

Uutta vihreää .... New green


 
Krookukset ovat kukkineet viileiden säiden vuoksi pitkään, mutta nyt ne alkavat pikkuhiljaa antaa periksi poikkeuksellisen runsaille kevätsateille. Jotenkin haikeaa sanoa hyvästit näille kevään ensimmäisille, vaikka niiden kuihtuminen vääjäämättä tarkoittaa kevään etenemistä. 
 
...
Crocuses have been blooming for a long time this Spring, because  of the cold weather. Yet now they seem to be making place for their friends with all the rain and the spring that wants to go forward.


Krookusten  paikan etupihan nurmikolla ottavat herkät posliinihyasintit. Niiden kauneus ei oikein pääse oikeuksiin kevään armottomassa valossa. Niitä pitää mennä katsomaan ihan lähelle. 

...
The merciless spring light does not do justice to these little porceline hyacints (Finnish name for them), Puschkinia scilloides. In order to see them clearly, you need to get close.

Ennen nurmikon vihertymistä paikan valtaa mukulaleinikin heleänvihreä kasvusto.  Sydämessäni on erityinen paikka tälläisillle päättäväisille pikkukasveille, joilla on ihan omat sääntönsä siitä, saako jossakin kasvaa vai ei. En osaa keksiä yhtään hyvää syytä, miksei mukulakeinikkiä voisi kasvaa ihan joka paikassa.  Sen aikainen kasvu peittää maan kauttaaltaan estäen rikkaruohojen kasvun, ja kukinnan päätteeksi koko kasvi katoaa maan alle pieniin muurahaisen munan näköisiin mukuloihin, jotka eivät häiritse muiden kasvien kasvua laisinkaan. 

...
Before the grass will grow up, the place is ruled by small Radunculus, Ficaria verna. I have a special place in my heart for these kinds of determinded small plants, who have their own rules about where they are supposed to grow. It is hard to find any downsides about this little flower. The light green leaves grows before any weed manages to come through and after blooming the whole plant vanishes under the ground. The little ranunculus waits the next Spring in tiny ant egg-like tubers which don’t disturb the other plants at all.


Kevätvuohenjuuret odottavat lähtölaskentaa kukkapenkissä. 
...
We have yet again a funny name for this plant,
Doronicum orientale, as in Finnish it is called the Spring coat’s root.  This lovely daisy-like flower is just waiting for the right moment to push the flowers up. 

Kevättähdet on ihania. Haaveilen että löytäisin näiden sipuleita suurpakkauksen, ja saisin koko etupihan nurmikon kukkimaan taivaansinisenä. Sipulikukkien olemassaololle puutarhassani olisi  eduksi, jos niitä olisi myynnissä keväisin juuri kun ne ovat kukkineet. Syksyllä usein energiat menevät kaikkeen muuhun eikä puutarhalle tahdo riittää niin paljon aikaa ja energiaa kuin keväisin.  Jatkan silti unelmoimista. 

...
Little spring stars, Scilla sect. Chionodoxa, are so lovely! I am dreaming about a lawn full of sky blue stars at Spring time. It would be much better for the bulb flowers in my garden, if the bulbs were sold at Spring time right after blooming. In the Autumn there are so many other urgent matters that I hardly have time or energy to think much about the garden. I keep dreaming though. 

Katso miten päättäväisiä kevätesikon alut ovat. Kaikki lehdet koittavat tunkea samasta kohdasta yhtäaikaa! 

...
Look how determinded these primula's leaves are! They are all trying to come up from the same spot. 

Jotkut niistä jo kukkivatkin. Esikot ovat yleensä kimalaisten suosiossa, toivottavasti nuo pörriäiset löytävät kukat tuulesta ja sateesta huolimatta. 

...
Some of them are blooming already. These small yellow flowers are the favoutite ones for bumble bees. Hopefully they are able to find the flowers through the wind and rain. 

Näin räntäsaiteisen vapun tienoossa kevätkaihonkukan nimi alleviivaa kunnollisen kevään odotusta. 

...

Omphalodes verna, The flower of Spring nostalgy, as we say, makes a truth of its name on these days when we get rain and snow and wind while waiting for an actual warm Spring


Hyvä esimerkki hitaasta keväästä on varjossa saniaispuskassa kasvavat narsissit jotka eivät ole edenneet mihinkään suuntaan pariin viikkoon.

...
A good example of the slow Spring are these dandelions that have not changed at all in few weeks.


Sade tekee kuitenkin hyvää. Kun aurinko ja lämpö viimein saapuvat, luonto on valmiina. Puutarhurin ei parane valittaa kun saadaan vettä. 

...
The rain does good anyway. Once the sun and the warmth arrives, nature is ready. The gardener should not complain when we get water.

Kaunista keskiviikkoa! 
...
Have a beautiful Wednesday!

perjantai 28. huhtikuuta 2023

Hei! Onko täällä vielä joku?


Pitkin kevättä olen ajatuksissa palannut monta kertaa vuosiin, jolloin kirjoitin blogia. Enemmän ja enemmän aloin kaivata pidempää ja rauhallisempaa kirjoittamista ja kuvien jakamista ja toisten blogien lukemista sosiaalisen median pikaisen kuvatulvan sijaan.  

Joten täällä ollaan. Näköjään edellisestä postauksesta on kulunut melkein viisi vuotta! 

Kaikenlaista elämää on mahtunut näihin viiteen vuoteen. Tosi raskaita aikoja, jotka veivät mehut aivan kaikesta ylimääräisestä, kuin myös monta voimia antavaa ja upeaa asiaa. 
Välissä oli yksi maailman laajuinen kulkutautikin. Kun katsoo aikaa taaksepäin, tuntuu kuin pari vuotta olisi kadonnut johonkin. 

Lapset toki kasvoivat kaikesta huolimatta. Vaikka itse tunnun jämähtäneeni iältäni johonkin neljänkympin tienoille, lapset ovat sellainen salainen luonnonvoima, ettei heitä pysäytä mikään. Esikoinen on lentänyt pesästä ja rakentanut oman pesän ja kuopuskin on huiskahtanut pituudessa äidistään ohi. 

Tosin pesänrakentamista on ollut täällä kotonakin. Pari viikkoa sitten muutimme uuteen taloon, jonka rakensimme vanhan talon viereen. Pikkuhiljaa viimeiset listat ja naulakot ja peilit löytävät paikkansa ja ikuisuudelta tuntuva projekti on alkanut tuntua kodilta. 

Uusi talo on muutaman kymmenen metriä kauempana kylätiestä, ja hassulla tavalla heti tuntuu, että olemme entistä lähempänä luontoa. 
Vanhassa koivussa pesii kyyhkypariskunta, pellolla kurjet pitävät soidintaan ja metsän reunassa kauriit etsivät maasta puskevaa vihreää syötäväksi. Ikkunasta saatoimme seurata myös, kuinka hyvässä turkissa oleva kettu jolkotteli kylänraittia ihmisten elämästä piittaamatta. 

Aamupalaa syödessä  olemme saaneet seurata satojen tundra-ja merihanhien levähtämistä niiden muuttomatkalla pohjoiseen jäämeren rannoille. Linnut viivähtivät pellolla noin viikon ja tuntuivat jotenkin tietävän että pohjoisemmassa on vielä lumi maassa. 

Luonto herää myös kotipihassa ja ruskea aika vaihtuu hiljalleen heleäksi kevään vihreäksi. 

Tulevana kesänä aion opetella, miten puutarhassakin voi tehdä asioita hitaasti ja vähän kerrallaan ja silti saada jotain aikaiseksi. Minulla on ollut tapana uuvuttaa itseni puutarhatöillä vähän liiaksi, koska kehoni ei ole entisellään monen rankemman vuoden jälkeen. On aika opetella muistamaan että loppupeleissä vähemmän kerrallaan on enemmän tehtyjä töitä kesäkauden lopuksi. 


Vanhasta talosta tulee vierasmaja sekä harrastus paikka. Ehkäpä pystytän sinne mummolta perityt kangaspuut tai hankin dreijan. Ehdottomasti yksi huone varataan tanssimista varten, ja yhteen huoneeseen perustan lasityöpajan tiffanylasitöitä varten. 

Olen aina rakastanut värillistä lasia. Tiffanylasitöitä tekemällä olen päässyt vapauttamaan  jonkinlaista kauan padoksissa ollutta luovuutta, ja huomannut että osaan sittenkin asioita, joista aina luulin etten oikein osaa.  Eniten minua oikeastaan kummastuttaa, että miksen  aloittanut tätä harrastusta aiemmin. 

Maatiaskanaharrastus on myös niin sanoakseni hieman kasvanut. Yhdestä parvesta on tullut tilojen mahdollistaessa neljä parvea ja lisäksi minulla on kasvamassa komea joukko nuoria kukkoja myytäväksi muiden kanaparvien johtajiksi. Kanat ovat ihania. Haaveilen että veisin jossain vaiheessa vanhan keinutuolin navettaan ja sitten voisin vain istua siellä ja katsella kanoja ja kutoa sukkaa. Sillä mikään ei hektisen elämän keskellä maadoita niin hyvin kuin elämäänsä tyytyväisten eläinten seuraaminen. Kanat ovat ihan perusasioiden äärellä ja tukevasti kiinni ainoastaan tässä hetkessä. 

Hirmuisen paljon olisi kaikenlaista jaettavaa! Toivon löytäväni täältä blogistaniasta muutamia vanhoja puutarhablogiystäviäni, toivottavasti olette vielä täällä.💕 Ja tietysti olen valmiina tutustumaan myös uusiin puutarhahöperöihin. 

Kaunista ja lempeää huhtikuun viimeistä viikonloppua sekä vappua! 

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kevään pikakelaus.


Humpsis vaan, kevät meni menojaan, ja kesä tuntui tulevan kertaheitolla pihamaalle.

Kaikki pienet ihanuudet kukkivat auringon paahtaessa ja kevättuulen tuivertaessa. Kaikkien perään en ehtinyt edes mennä kameroineni.  

Pikkukäenrieskoja on joutomailla siellä täällä pikkutuppaita. Joskus näkee vanhoja puutarhoja, jossa käenrieska on valloittanut koko nurmikon omenapuiden alla - voiko somempaa ollakkaan.



Valkovuokot taipuvat tuulessa. Ihan tarkkaa kuvaa on mahdoton ottaa.


Ihastun pellon reunassa valtaisaan leskenlehtimereen. Kevään keskipäivän aurinko on niin kirkas, että kaikki kuvani "paloivat puhki".



Skillat valtaavat hiljalleen alaa etupihan nurmikolla.


Kukkapenkissä loistaa punainen sinivuokon munnos, joka on isäni lapsuuskodin maisemista kotoisin.


Kevätkaihonkukka



Tähän väliin pieni päivitys fasuista.
Fasaanitarhan hoodeilla on säpinää. Villi fasaanikukko koikkelehtii tarkastamassa tarhan asukkeja.



Tarhan puolella kukot röyhistelevät rintaansa, ja pitävät vierasta silmällä.


Rouvilla on munintaprojekti meneillään. Ne munivat vähän minne sattuu. Välillä näyttää siltä, että muna olisi pudonnut "kyydistä" vahingossa kesken juoksun, kun munia löytyy niin lätäköistä kuin keskeltä hiekkakenttääkin. Osa munii vähän siivommin havujen suojaan maakuoppaan. Niille vasiten rakennetut munintapaikat ovat olleet vain muutaman rohkean kokeilijan käytössä. 


Hautomakoneessa puksuttelee uusi fasaanisukupolvi. Kuoriutumista odotellaan tapahtuvaksi noin viikon kuluttua.


-------------------------

Takaisin kukkiin, noin viikon kuluttua edellisestä kukkapäivityksestä..
Yksi yksinäinen tulppaani kukkii keskellä nurmikkoa mukulaleinikkien joukossa. Mistä lie siihen saapunut.


Aika ihana!


Toukokuun alussa meidän esikoinen täytti 14 vuotta. Mihin ihmeeseen vuodet juoksevat?



Juhlahumua ennen olen yleensä laittanut kesäkukat terassin kukkalaatikoihin. Valitsimme kukat kuopuksen kanssa paikallisesta rautakaupan puutarhamyymälästä. Tänä vuonna laatukkoon pääsivät taivaansiniset ja purppuran väriset orvokit, valkoisia ja vaaleanpunaisia neilikoita, hopeaputousta ja lankaköynnöstä. Pikkuorvokit ja neilikat jaksavat kukkia syksyyn asti, kun istutusmullan lannoittaa ja kalkitsee hyvin, ja kukat saavat vettä riittävästi, ja kuihtuneita kukkia napsii silloin tällöin. Olen kierrättänyt samaa istutusmultaa monta vuotta lannoituksen turvin, eikä ongelmia ole ollut. Aurinkoiselle terassille olen hankkinut altakastelukukkalaatikot, jotka vetävät vettä nelisen litraa kerralla, ja pidentävät kasteluväliä helteilläkin jopa reilun viikon mittaiseksi.


Etupihan kivikkokukkamaassa purppuratuomi, kevätvuohenjuuri, kirsikat ja Ella-mummin esikot paistattelevat helteessä. Tuntuu, että mehiläisillä on nyt yhtäkkiä puuhaa ihan joka paikassa. Haaveilemme myös omista mehiläispesistä jossain vaiheessa. saa nähdä, toteutuuko se haave. 







Äitien päivänä lapset keräsivät ihanat kimput puutarhasta.



Nyt parhaillaan vanha Punakaneli- omenapuu kukkii valtoimenaan.












Nautitaan ihanasta kesäsäästä! 




Voikaa hyvin!