Pakkasaamun valo

Olin ajatellut että huhtikuun alusta jos aloittaisi tekemään kukkamaljakkopostauksia joka viikko, niin sitten varmasti olisi joka viikko edes jotakin pientä kukkasta kerättäväksi kimppuun. 

No. Takatalvi näännytti etupihan krookukset, eikä muut kevätkukat olleet vielä edes uskaltautuneet maan pintaan niin paljon että niistä olisi kimppuaineksiksi. 

 

Krookukset olivat vielä ennen pakkasia parhaimmillaan. Iloitsen suunnattomasti, kun näen niiden levinneen hiukan laajemmalle etupihan nurmikolla. Lasten kanssa ne istutimme hirmu pitkä aika sitten. Joka kevät päätän että syksyllä istutan krookuksia lisää. Syksyllä uuvahdus iskee tai asia yksinkertaisesti unohtuu, kun arki alkaa painaa päälle toden teolla.  

Viikko sitten ehdin tekemään ensimmäisen viikkokimpun muutamasta krookuksesta.  

Tällä viikolla ei sitten tuoreita kukkia löytynytkään. Niinpä otin  kimppuun saniaisen kukkia, sekä töyhtöangervon ja hortensian kukintoja. Kuivuneita talven törröjä kaikki.  

Vähän tuli semmoinen rappioromanttinen meininki. Mutta elämäni yksi ohjenuorista on pysähtyä hengittämään hetki kaiken kauniin äärelle, ja jotain vastustsmattoman kaunista on myös näissä kuivuneissa kukkasissa. 

Vaikka täytyy myöntää että talven jälkeen sielu kaipaa jo värejä. 

Vähän olen tehnyt vielä viimeisiä kylvöjä, vaikka suurin osa esikasvatuksista on tehty. 

Joskus talvella hankin eri väristen kukkien lajitelmia ja samalla kun annoin ajatusten levätä, erottelin sekoituksen siemenet erilleen.  Luonnon monimuotoisuus mykistää ihan vain pieniä siemeniäkin katsomalla. Miten monenlaisia siemeniä onkaan olemassa! 

Jotkut siemenistä tunnistan, mutta jotkut ovat täysi kysymysmerkki. Niinpä tämän kylvöksen nimi on yllätyslaatikko. Kylvin siemenet riveihin väreittäin. 

Voi olla että tästä kukkamäärästä ei riitä kimpputuotantoon, mutta iloksi kuitenkin ja ehkäpä myös saan siemeniä tulevilla vuosille. 

Tällä viikolla alkaa töissä pääsiäisviikon leivonnaisten suunnittelu. Rairuohoakin kylvän kahvilan pöytiin. 

Loppuviikosta perheen miesväki lähtee Britteihin jalkapalloa katsomaan. Itse jään kotiin ottamaan vastaan naapurin lahjoittamaa olkikuormaa sekä lavallista multasäkkejä. Muutama pionin juurakkokin on tulossa kukkien maasta lähipäivinä. Ne täytyy istuttaa heti kun ne saapuvat.  

Olkikuorman levitän puutarhaan katteeksi. Mullan tilasin säkeissä, koska en tarvitse sitä montaa kuutiota. Tarkoitus on loppuviimeksi hyödyntää myös olemassa olevaa maaperää siellä olkikatteen alla, joten laitan multaa säkistä vain istutus - ja kylvövakoihin.  

Tipu-uutisiakin saatiin. Eräs maatiaiskanojen säilytysohjelmassa mukana oleva kasvattaja nouti minulta maaliskuun puolivälissä siitosmunia. Oli vähän epävarmaa, että kuinka haudonta onnistuisi. Nuoret viriilit kukot toki polkevat kanoja innokkaasti, paitsi vanhempia arvonsa tuntevia rouvia, jotka antavat vain pääkukon polkea. Pääkukko puolestaan oli munienkeruuhetkellä vielä talvitokkurassa eikä polkenut rouviaan. Lisäksi maaliskuulla aivan kaikki ksnat eivät vielä munineet. Joten koskaan ei voi olla varma, että millainen munasato hautomakoneeseen päätyi. Hedelmöittyneitä munia oli kuitenkin 19 kappaletta 26 munasta, joten ihan yllättävänkin hyvä saldo varhaiskevään haudonnasta. Nämä söpöläiset jatkavat upeita horniolaiskanojen geenejä Itä-Suomessa.   

Lempeää viikkoa sinulle!