Puutarhan aakkoset

 

Löysin blogistaniassa matkatessani monta hauskaa haastetta. Tekee mieli vastata niihin kaikkiin tässä kevään mittaan. 

Anun puutarhasta löysin Puutarhan aakkoset- haasteen. Aakkosistahan kaikki lähtee, joten siitä on hyvä aloittaa tämä blogimatkakin uudelleen. 

Auringon nousua saan katsella joka aamu uuden keittiön ikkunasta. Jokunen vuosi sitten löysin pienen käsityöpuodin jolla oli loppuunmyynnissä ihania lasipalloja. Sattumalta tulin laittaneeksi keittiön ikkunaan kesätaivaan sinisen lasipallon. Nautin valtavasti kun aamuauringon säteet leikkivät lasin pinnalla.  

Bokashi kompostoinnin aloitin viimesyksynä. Ei meiltä ihan niin paljon bokashimultaa sen avulla tule, että saisin kaikki uudet leikkokukkamaat sillä peitettyä, mutta maanparannukseen ja ravinnesyöppöjen kasvien lannoitukseen se on ihan erinomaista tavaraa. Tämä kompostointisysteemi toimii meillä, koska oikeastaan siihen ei tarvitse muuta kuin ilmatiiviisti suljettavia ämpäreitä sekä bokashirouhetta jota saa nykyisin monista kaupoista. Suosittelen lämpimästi tutustumaan aiheeseen, mikäli kiinnostus heräsi.

Celosia, eli kukonharja, on minulle ihan uusi kukkanen, johon olen tehnyt tuttavuutta tänä talvena leikkokukkaistutuksia suunnitellessa. Mielenkiinnolla odotan, itävätkö siemenet, ja minkä näköisiä niistä tulee kunhan kasvavat.

Daalia on tietysti itseoikeutettu kirjain D. Muistan, että kun ostimme tämän paikan, puutarhassa kasvoi valtava vaaleanpunakukkainen daalia. Valitettavasti minulla oli silloin enemmän intoa kuin ymmärrystä, enkä osannut säilyttää daalianjuurakkoa oikeaoppisesti seuraavia vuosia varten. Nyt toivon että siemenestä kylvämäni daaliat kukkisivat ja saisin niistä myös juurakoita tuleville vuosille. On hauska ajatus, että siemenestä kylvetty daalia on uusi lajike, jota ei ole ollut olemassa koskaan ennen. Ja lisäksi siementaimi saattaa muuttaa ulkomuotoaan ensimmäisinä kolmena vuotenaan ennen kuin siitä varmasti tietää että millainen se lopulta on.  Kiehtovaa. kasvinörtti sisälläni höristää korviaan.

Etanoita meillä on ollut aika vähän. Ja lisäksi ne ovat vain niitä tavallisia pieniä. Toistaiseksi olemme välttyneet lehtokotiloiden hyökkäykseltä. Naapurissa niitä jo on, kai siinä menee hetki ennen kuin ne löytävät tiensä peltojen poikki meille. Pikkuetanat pitävät laillani kovasti zinnioista. Niiden rakkauden osoitukset vaan ovat harmillisia, kun ne popsivat katki juuri aukeamassa olevat nuput... 

Viimesyksynä etanat pääsivät meillä tositoimiin, kun sain pari tädin kullanmurua kylään, ja etanoille järjestettiin juoksukilpailut puutarhajakkaran päällä.

Flowerfarming - kukkafarmarihommia, niitä tässä odotellaan alkavaksi ihan perusteellisesti, heti kun maa sulaa. 

Godethia, Silkkikukka, muutti viimekesänä kukkapenkkiini kesäkukkasiemenseoksen mukana. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tiesittekö, että silkkikukka kestää pakkasta? Ei uskoisi, kun kukka näyttää niin mehevältä ja eksoottiselta. Meillä ne kukkivat marraskuulle saakka piittaamatta syyshalloista. Sanomattakin on selvää, että silkkikukkia kasvaa myös tulevassa leikkokukkatarhassani.

Hitaasti hyvä tulee. Kun vaan malttaisi. Se taitaa olla vallitseva olotila useimmilla puutarhastelijoilla tähän aikaan vuodesta. 

Inkaliljan sain tädiltäni viime keväänä. Ihmeekseni onnistuin talvettamaan sen meidän viileällä kuistilla, ja helmikuun alussa se teki myös yhden kukan ilmeisesti vain olemassaolonsa riemusta. Annoin kasville juuri bokashi- kompostorista uutettua lientä lannoitteeksi kasteluveden mukana.

Joutomaa, miten halventavasti sanottu paikasta, joka on täynnä kukkia ja elämää!

K niin kuin kukkanen. Tietysti. Rakastan ihan kaikkia kukkia. En pystyisi nimeämään yhtä suosikkia.

Lampi kaivettiin meidän puutarhaan, kun pohdimme uuden talon sadevesien ohjaamista talolta poispäin. Ilmoitin että ilman muuta meille sitten voidaan kaivaa lampi sitä varten, missään tapauksessa en katselisi, kun hyvää vettä ohjataan putkea pitkin pellon ojaan ja hukkaan! Kovasti suunnittelimme kaikenlaisten allaskumien asentamista ja muuta. Kaivuun jälkeisenä kesänä emme vielä ehtineet sellaista hankkimaan, ja huomasimme lammen pohjamaan olevan niin tiukkaa savea, että vesi pysyy siinä ihan ilman mitään muovejakin. 

Lampi on osittain varjossa, joten levästä ei ole myöskään ollut vaivaa, ja muutenkin lampi on täysin hoitovapaa. Vesi vaihtuu sitä mukaa kun sadevettä tulee lisää, ja vesi pysyy kirkkaana koska savipohja on niin kova ettei siitä liukene mitään. Joten oikeastaan sain saman tien haudata kaikki kirjoista opiskelemani asiat puutarhalammen perustamisesta ja hoidosta.

Luonnon monimuotoisuus on lisääntynyt puutarhassamme merkittävästi, kun sudenkorennot, rupisammakot ja salamanterikin ovat muuttaneet lampeen asumaan. Lammen otukset ja linnut pitävät huolen siitä, ettei meillä ole juurikaan hyttysiä. Joskus asiat menevät paremmin kuin etukäteen suunnittelee, ja haaveet toteutuvat samalla kun tekee jotakin käytännöllistä ja järkevää.

Maatiaiskanat huolehtivat meillä siitä, että lannoitteita ei tarvitse puutarhaan hankkia lähiaikoina. Kun pitää maan kunnosta huolta, niin puutarhassa on kaikki hyvin. 

Viimekesänä suunnittelin, että pienentäisin parven kokoa pikkuisen. Meidän kanat olivat kuitenkin kuulleet uutisista sanan "synnytystalkoot", ja meillä oli kanalassa heinä-elokuussa varsinainen äitiyspoliklinikka ja synnytysosasto, kun parhaimmillaan viisi kanaa hautoi tai vahti kuoriutuvia munia yhtä aikaa. Yhteensä kanaemoksi tuli kesän aikana seitsemän kanaa, ja näille poikasia yhteensä 28. 

Että se sitten siitä parven pienentämisestä sillä kertaa. 

Naapurissa saatetaan ihmetellä, että mitähän kummaa meillä nyt tapahtuu, kun kelmeä valonhehku loistaa vanhan talon ikkunoista yötä päivää. Siellä on nimittäin minun taimivauvala. Koska vanha talo on viileä, taimikasvatus onnistuu siellä jo mukavan aikaisin vaikka tammikuussa, kun taimet ei liiasta lämmöstä ja valon puutteesta hojahda liian pitkiksi. Ei se mikään kovin hieno taimikasvatuspaikka ole, mutta ompahan oma, ja kasvit ei piittaa sisustuksellisista seikoista. 

Omenoita tuli viimesyksynä aivan valtavasti. Kesän lämpö ja runsaat sateet tekivät omenista kookkaita, ja ensimmäistä kertaa meidän vanhan omenapuurouvan omenista puristettu mehu maistui aivan oikeasti kanelilta. Olen aina ihmetellyt, että mistä omenapuun nimi "Punakaneli" tulee. Nyt tiedän. 

P niin kuin puutarha. Luonnollisesti.

Q - kirjainta ei suomen aakkosista löydy. Laitetaan sitten vaikka oma kuva tähän kohtaan, niin näette että en ole muuttunut miksikään poissa ollessani. Korkeintaan nuorentunut vähän... 

Rapsuteltavia rakkaita,  karvaisia ystäviä meillä on nykyisin kaksi ja puoli koiraa sekä kaksi kissaa. Koiria on kaksi ja puoli, koska yksi on omilleen muuttaneen tyttären koira. Se on corgi ja sen nimi on Lafi. Sitten on meidän kaksi pohjanpystykorvaa Huugo 9v ja Iivari 1,5v. 

Kesällä kuusi vuotta täyttävät kissasisarukset Meemi ja Mörkö asuvat yhdessä kanojen kanssa, ja saavat joka päivä kanojen hoitoreissulla aimo annoksen rapsutuksia ja sylittelyä. Kissat ovat kanalassa tärkeitä, koska siellä missä on eläinten rehua ja viljaa, sinne myös hiiret ja rotat saapuvat. Eikä kissaa parempaa hiirenloukkua olekkaan. Teen myöhemmin kunnon postauksen meidän kaikista rapsuteltavista rakkaista. 

S niin kuin siemen. 

Siemenessä piilee elämän alku ja ihme. 

Talo meillä tosiaan rakennettiin koska vanhassa talossa ilmeni oireita aiheuttavaa kosteusvauriota, ja kaikeksi hauskuudeksi ne rotat joita meille tuli, saapuivat sisälle taloon, ja söivät rikki sähköjohtoja. Tämä kaikki olisi vaatinut massiivista remonttia, eikä ollut tietoa että tulisiko talosta enää meidän perheen allergisille sittenkään asumiskelvollista. 

Niinpä hyppäsimme tuntemattomaan ja aloimme rakennuttaa uutta taloa vanhan talon viereen. Nyt olemme asustaneet tässä uudessa talossa pian kaksi vuotta. Vanhasta talosta tuli harrastustilaa ja voi siellä majoittua myös vieraat, jotka eivät ole homeallergisia. Tässä viimeisin otos uudesta talosta kun olin lähdössä töihin ihan perusteellisella kaljamokelillä. Voin esitellä talonkin vähän paremmin myöhemmin, jos haluatte. 

Uusia alkuja on elämässä meneillään paljon. Puutarhan hoidossa kevät on aina uusi alku ja uusi mahdollisuus. Vaikka edellisinä vuosina puutarha olisi jäänyt vähälle hoidolle tai joku asia mennyt pieleen, niin uusi kasvukausi tarjoaa aina mahdollisuuden yrittää uudelleen. 

Varjoisessa nurkkauksessa oleva kukkapenkki kasvatti pussillisen vaaleanpunaisten kesäkukkien siemeniä. suomen valoisa kesä riitti monien ihmeellisten kukkien kasvamiseen vähemmälläkin valolla. Siemenet olin hankkinut Claude Monet`n puutarhasta edellisenä kesänä. Siemenestä kasvaneiden kukkien monimuotoisuus ja se että ne ehtivät kukkaan niin hyvin, oli osa syy sille, miksi päässäni alkoi itää ajatus leikkokukkatarhasta. En nimittäin aiemmin oikeastaan ole ollut mikään kesäkukkaihminen, jos ei terassin istutuksia lasketa. Valkoinen kukka keskellä on muuten saunakukka. annoin se kasvaa, kun se oli niin hieno.

 

Wörtti, uudissana joka on tarttunut sanavarastoon. Puutarhanhoidossa melkein kaikki mitä tekee on wörttiä, eli maksaa vaivan. Pienetkin jutut mitä on itse omilla kätösillään tehnyt, tuovat paljon iloa. 

X... Ulkomaankirjaimista Q:n jälkeen vaikein. Eihän sitä kirjainta ole suomen kielessä juuri lainkaan käytössä. Itse olen viimevuosina oppinut kohtalaisesti englantia, koska pidän säännöllisesti yhteyttä erääseen brittiläiseen ystävääni. Hän on kärsivällisesti ja kannustavasti ohjannut minua oppimaan aina vain lisää tuosta kansainvälisestä kielestä. Se on helpottanut valtavasti myös tiedon etsintää nyt kun haen oppimateriaalia leikkokukkakasvatuksesta. Kotimaista materiaalia aiheesta on vielä aika vähän tarjolla, niin on onni, että pystyn opiskelemaan aihetta myös englanniksi. 

Ystäviä olen saanut paljon puutarhan ansiosta. On etuoikeus löytää ihmisiä jotka puhuvat ja ymmärtävät puutarhaa ja kukkien kieltä, joka ylittää kaikki muiden kielten esteet.

Zen. Puutarha on paikka jossa voi rauhoittua ja rentoutua. Ihan parasta läsnäoloharjoitusta on nyhtää maasta voikukkia ja kylvää paikalle orvokeita ja unikoita. 

Åland. Ahvenanmaa. Yksi rakkaimmista kevätpuutarhani kasveista, täällä paikalla vuosia ennen meitä kasvanut kevätesikko, on Ahvenanmaan maakuntakukka.

Äidin kosmoskukista keräsin siemeniä syksyllä haikein mielin. Tiesin jo silloin että äiti ei ehkä enää näkisi ensi kevättä eikä kylväisi uusia kosmoskukkia kasvimaan reunaan. Äiti lähti viikko enne joulua viimeiselle matkalle kauniisti nukkuen omassa sängyssään, isän pitäessä häntä kädestä kiinni. Soisin jokaisen voivan lähteä sillä tavoin. Keväällä kylvän äidin kosmoskukat puutarhaan ja vilkutan hänelle samalla. Uskon että hän sieltä korkeuksista katsoo hiljaa hymyillen. Käytännöllisen naisen sisällä oli esteetikon sielu. 

Ö on tietysti ötökkä. Ilman ötököitä ei olisi puutarhaakaan. Ötökät on tärkeitä. 

Noin. Siinä tuli nyt vähän kuulumisia päivitettyä samalla. Olipa kiva haaste. 

Ota se tästä mukaasi, jollet ole sitä vielä tehnyt. 

Lempeää viikkoa!