Sämpyliä

Aina kun saan toimeksi tehdä leipää, hämmästelen sitä, miksei tule leivottua useammin. Leivän teko on rentouttavaa puuhaa, ja todellakin niin vaivatonta ja helppoa, että kädet pitäisi olla mahdollista työntää taikinaan vähintään kerran viikossa.

Minulla on ollut vuosia keittiön kaapin ovessa sisäpuolella hätäisesti raapustettu luottoresepti, jonka mukaan aina teen leivät. Joka kerralla tulee kuitenkin erilaisia sämpylöitä, riippuen jauhoista, hiutaleista ja siemenistä joita milloinkin sattuu olemaan kaapissa. Ohjeesta tulee noin 16-20 sämpylää.

- Sekoita vispilällä vatkaten kuumaan (noin 40-42 astetta) veteen suola ja siirappi, sekä pari desiä jauhoja, joihin on sekoitettu kuiva hiiva.
- Lisää hiutaleet
- Alusta jauhot taikinaan loput jauhot. Lisää loppuvaiheessa öljy.
- Peitä taikina puoleksi tunniksi liinalla ja anna kohota.


 Olen oppinut, että leipä siunataan tässä vaiheessa ristin merkillä. Siitä myös näkee, kun taikina on kohonnut riittävästi.

- Leivo taikinasta sämpylöitä

..ja anna niiden kohota liinan alla 15-25 min.

Paista sämpylöitä uunin keskitasolla 250 asteessa 8-15 min uunista ja sämpylöiden koosta riippuen. Sämpylät ovat kypsiä, kun ne ovat kullanruskeita, ja niiden pohjakin on tasaisesti kypsynyt. jos haluat sämpylöihin rapean pinnan, aseta uunin pohjalle uunin kestävään astiaan vettä.

Minusta tuore leipä ei tarvitse kaverikseen kuin nokareen voita. Lämpimäinen nautitaan tietysti maidon kera.

Jokohan kevät on oikeasti tulossa?

Noniin,vihdoin!
Bloggerissa on ollut joku ihme vika, enkä ole saanut kuvia ladatuksi silloin kuin olisi ollut aikaa asettua blogin äärelle. Nyt vihdoin onnistui, ja pääsen purkamaan kuulumissumaa. :)

Talven selkä alkaa pikkuhiljaa taittua kevättä kohti. Jotenkin nyt ei tunnu niin tuskaiselta tämä kevään odotus, kun monena aikaisempana vuotena. Luulen, että osasyynä on se, että on ollut niin kaunis talvi, ettei ole ehtinyt niin kovin kaivata kevättä. Verrattuna semmoiseen rönttökelitalveen, nyt on ollut nättiä ihan kaiken aikaa.

Auringolle ei kuitenkaan paksut hangetkaan mahda mitään. Aurinko ja yöpakkaset takasivat pääsiäiseksi mahtavat hankikantokelit, ja pikkuhiljaa ulkona seisoskellessa alkoi kuulua erilaisia ääniä; joutsenten kaakatusta ja kurjen kiekaisuja, veden tippumista räystäästä; raskaan lumikuorman humahtelua katoilta.

Kanalan ulkoluukun on välillä uskaltanut aurinkoisella ja lempeällä säällä avata tuuletusmielessä. Herrat kävivät toteamassa lumitilanteen, (noin 30 cm)  ja häipyivät sitten kuukerrellen takaisin sisälle. Ulos kotkoherrasväki pääsee vasta kesäkuun puolella, koska lintuinfluenssaepidemiat ovat tiukentaneet siipikarjan ulkonapitosäädöksiä.

Pikkuhiljaa olen löytänyt kotosalla ollessa itsestäni jälleen kokeilevan ruuanlaittajan ja leipurin piiitkän luovan tauon jälkeen. Haaveilen laittavani niitä kokkailuita myös tänne blogiin.

Muutama maistiainen:

Tässä koristellaan lasten yhteistä nimipäiväkakkua, josta tuli samalla Suomen hiihtäjien mitalikakku. Oli hauskaa seurata talviolympialaisia, kun suomalaiset pärjäsivät hyvin.

Iranilaisilta ystäviltäni saamani munakasohjeen avulla saa loistavaa pikaruokaa silloin, kun ei viitsi laittaa mitään monimutkaisempaa.

Maahanmuuttajista puheenollen, tiesittekö, että yhtä aikaa meidän pääsiäisemme aikaan Lähi-Idän maissa (ainakin kurdit, afgaanit ja iranilaiset) vietetään uutta vuotta. Uuden vuoden päivä on kevätpäiväntasaus, ja juhla-aikaa on siitä kaksi viikkoa eteenpäin hieman samaan tapaan, kun meillä joulun tienoossa.
On ollut jännittävää huomata, että meidän kotoiset pääsiäisperinteet eivät olekkaan mitään niin kovin ainutlaatuisia. Uuden vuoden juhlassa on paljon samoja elementtejä; rairuohoa, kukkia, maalattuja munia, makeisia ja jopa mämmiä. Mämmi on heikäläisillä tosin vehnään tehtyä, ja sen nimikin on luonnollisesti jotakin muuta.

Alla hieman kiireessä kännykällä napattu kuva viimevuoden uuden vuoden juhlien juhla-alttarista. Alttarille kootaan s- kirjaimella alkavia uutta alkua, hedelmällisyyttä ja uuden kevään ihmeen kiitollisuutta symboloivia asioita, kuten granaattiomenia, rairuohoa, peili, kynttilöitä ,munia, kukkia, kuivia hedelmiä, makeisia, jne. Muslimikulttuurissa tietysti myös Koraani on mukana.

Kuivatuista hedelmistä valmistetaan liottamalla juoma, joka tarjotaan läheisille juhlan jälkeisenä aamuna. Jokainen hedelmä symboloi jotakin meidän sisäelintämme, ja juoma toivottaa siunausta, voimia ja terveyttä uuteen viljelykauteen.

Myös juhlaruoka symboloi uutta kasvua. Tärkein ruuan osa on valkoinen riisi ja Zabzi, eli pinaattimuhennos, joka raikkaan vihreällä värillään symboloin kevään ihmettä. Kuvassa myös perinteistä juhlariisiä, Gablia, jossa on seassa juustokuminalla ja kurkumalla maustetussa öljyssä kypsennettyä porkkanaa ja rusinoita.

Mitähän vielä... erilaisia sukkaprokkiksia on myös tullut tehtyä. Neulontainnostus on todella syklistä. Saatan monta kuukautta neuloa intoa piukassa kaikkia mahdollisia eteeni tulevia ohjeita, ja sitten yhtäkkiä into hiipuu, herätäkseen taas jonkin ajan kuluttua uudelleen.. Josko kuitenkin saisin muutamat sukkakuvat päivitettyä tänne blogiinkin jossain vaiheessa. Toivon niin.
 Kuvassa Nina Laitisen Taimitarhan Kal- prokkiksen ystävänpäiväsukkaa tuloillaan..

Ai niin, kävimme maaliskuun puolivälissä perheen kanssa ulkomailla. Siitäkin toivoakseni ehdin kirjoittaa jokusen postauksen.

Välillä kun oikein väsyttää, täytyy ottaa vitamiini- ja väripläjäys, ja tehdä sitrusmehua. Se on erityisesti meidän perheen kuopuksen herkkua.
Sitten taas jaksaa!

Nyt on jo huhtikuu pitkällä!
Kevät saa jo tulla. Ihan pikkuisen vain olen rapistellut siemenpusseja kasvimaata silmällä pitäen, muuten olen jostain syystä saanut pidettyä itseni kurissa huikentelevaisten puutarhaostosten suhteen.. Tosin, ehtiihän sitä vielä. ;)

Voikaa hyvin!

Tulppaaniaika

Ihan tavallisena päivänä kun nouseva aurinko näyttää elämisen jäljet ikkunassa

ihan tavalliset tulppaanit

tuovat tavattomasti iloa.

Arjen tiimellyksessä ne unohtuvat maljakkoon

vähän liian pitkäksi aikaa.

Sinisiä tulppaanejahan ei ole olemassa. Minä varmasti kuvittelin kaiken.

Kaunista maaliskuuta!

Tumppuset

Minä olen kuulkaa melkoinen tekniikan ihmelapsi! Osasin nimittäin ihan itte tänään siirtää kännykästä valokuvia tietokoneelle! Hyvä minä! 

Töissä on kyllä tullut kaiken maailman tiedostoja siirrettyä, ja osaanhan minä kamerasta siirtää kuvia tietokoneelle, olen jo kauan osannut. Jotenkin vaan ei ole tullut kännykän kuvia siirrettyä aiemmin, vaikka nykyinen älyluuri on ollut minulla jo puolitoista vuotta. Nyt oli kuitenkin pakko saada puhelimeen lisää tilaa, joten tulipa sitten tämäkin taito opeteltua. 

Huomasin, että puhelimeen on tullut myös aika paljon erilaisia kuvia käsityöviritelmistä, joten ajattelin, että ehkäpä niistäkin voisi laittaa jotakin tänne blogin puolelle. 

Olen erittäin impulsiivinen neuloja. Innostun jostakin jutusta, ja teen innosta puhkuen kaikenlaista muutaman kuukauden, ja sitten tulee elämään taas jotakin muuta, ja neulominen jää pitkäksi aikaa.

Syksyllä minuun iski neuloosi oikein toden teolla. Eksyin Facebookissa muutamaan neuleryhmään, ja sitten satuin kulkemaan ruokakaupassa lankaosaston ohi. Lankahyllyjen ääressä voi mopo lähteä keulimaan täsmälleen samalla tavalla kuin puutarhamyymälässä; "Tarvitsen tuota ja tuota ja tuokin näyttää kivalta, ja tuota kausiraitalankaa pitää ehdottomasti ostaa kaksi kerää, ettei se pääse loppumaan, ja mitäpä jos ostaisin uudet puikot..." ... Ja äkkiä sitä kassalla huomaa, että ostoskärryyn on vihannesten, jauhopussien ja maitopurkkien lomaan hypännyt toistakymmentä lankakerää... Uskon että kaikki jotka ovat hullaantuneet esimerkiksi taimimyymälässä, tietävät tarkalleen mitä tarkoitan.

Minä siis innostuin neulomisesta ihan yht´äkkiä ja huomaamatta. Tällä kertaa mieli paloi tekemään kirjoneuleita. Olen joskus tehnyt kirjoneulepuseroita ja vaikka mitä, mutta siitä on ainakin 15 vuotta aikaa. Tässä välissä, viidentoista vuoden aikana, on valmistunut yhdet sukat silloin, ja toiset tällöin, lähinnä perussukkia, muutamalla helpolla kuviolla varustettuna. Kokemuksesta siis tiesin, että käsialani on löysähkö. Niinpä valitsin ensimmäiseen työhöni pienemmät puikot kuin mitä aiemmin olin käyttänyt, saadakseni käsityön jäljestä tasaisempaa.

Lähdin tekemään Seitsemän veljestä- langasta kirjoneulelapasia 2,5mm:n puikoilla. Halusin nähdä, osaanko vielä tehdä kirjoneuletta, ja onnistuuko peukalo ja kärkikavennus. Niinpä ajattelin aloittaa helposta mallista, ja tehdä tumput itselleni.

Syntyi kuin syntyikin ensimmäiset kirjoneuletumput! Vähän ne ovat muhkuraiset, ja toinen on isompi kuin toinen, mutta ovatpahan kuitenkin ihan omin pikku kätösin tehdyt!

Yksi pikku mutta oli kuitenkin matkassa. Vaikka olin pienentänyt puikkokokoa, en ollut siinä samalla huomannut lisätä silmukkamäärää, koska pienemmillä puikoilla tulee tietysti silmukat tiuhempaan kuin isommilla. Eiväpä siis sitten mahtuneetkaan omiin käsiini nämä tumput - meidän tokaluokkalainen sai niistä käsiinsä lämmintä.

Näiden tumppujen jälkeen siirryin kirjoneulesukkiin, ja niitä tehtailinkin aika monet syksyn mittaan.  Samalla opin Facebookin neuleryhmistä monta hyvää kikkaa kirjoneuleiden tekemiseen ja ylipäätään neulomiseen. Mutta se on kokonaan toinen tarina.

Fjärilshuset

Kävimme perheen kanssa kesällä Tukholmassa. Yhtenä päivänä lähdimme käymään Hagaparkenilla kymmenen minuutin ajomatkan päässä Tukholman keskustasta. Siellä oli Fjärilshuset; suuri kasvihuone sekä Haga Ocean - akvaario.  Hagaparkenissa lienee paljon muutakin nähtävää, mutta me keskityimme tällä kertaa vain Fjärilshusetin tarjontaan.

Sisäänkäynnille kuljettiin tällaista käytävää pitkin. Tätä katsellessa tuli mieleen, että juuri näin pitäisi käyttää pietaryrttejä ja poimulehtiä- osana suurempaa istutusta, johon kuului erilaisia pensaita ja perennoja.

Matkamuistomyymälä- kahviosta kuljettiin ensimmäiseen kasvihuoneeseen, jossa oli lauhkean lämmin ilmasto. Siellä oli suuria kala-altaita joissa oli karppeja ja monneja.

Kalojen joukossa uiskenteli vesikilpikonnia, ja omissa tarhoissaan oleili erilaisia liskoja ja maakilpikonnia.

Viiriäiset köpöttelivät vapaana pitkin kävelyreittejä ja istutuksia ihan jalkojen juuressa.

Välioven jälkeen ilmasto muuttui trooppisen kuumaksi ja kosteaksi. Lasten hälinä rauhoittui, ihmiset madalsivat puheääntään kuiskaukseksi. Kaikki tuntuivat yhtäkkiä rauhoittuvan kuin taikaiskusta.

Ja taikaa se melkein olikin. Joka puolella ympärillämme lenteli perhosia vapaana paikasta toiseen.
Se oli jotakin uskomatonta. Rauhoittavaa, mielenkiintoista, kaunista, ja uskomattoman upeaa. Kuljimme vain hiljaa ja katselimme, kun trooppiset perhoset elivät meistä välittämättä omaa elämäänsä.

Perhoset elivät koko elämänsä vapaana tässä valtavassa trooppisessa kasvihuoneessa. Koteloita varten oli asetettu oksia vaakatasoon.

Olisin voinut viettää siellä vaikka kuinka paljon aikaa.

Kasvihuoneessa oli myös suuria matalia altaita, joissa asusteli rauskuja ja sen semmoisia otuksia.

Vaikka tuntui, ettei enempää voisi enää kestää kauneutta, matka jatkui toisenlaiseen ihmemaailmaan toisen välioven kautta.

Koko suuri huone oli hämärä. Tilan valaisi valtavan kokoinen merivesiakvaario, johon aurinko paistoi.

Koosta kertonee se, että siellä asui täysikokoisia haita.

Pääsimme vieraaksi koralliriutan elämään.

Pienemmissä akvaarioissa oli pienempiä ekosysteemeitä. Merihevosta pääsi seuraamaan ihan läheltä. Lumoava pikku otus!

Parasta oli, että akvaariosta pois päästäkseen, oli jälleen kuljettava trooppisen perhosparatiisin läpi.

Jos vierailette Tukholmassa, menkää ihmeessä käymään Fjärilshusetissa!