Voi, mikä huikaiseva talvi!
En ole mikään kovien pakkasten ystävä, mutta silti on vaikea löytää mitään valittamista siitä, että monen vuoden jälkeen meitä on hemmoteltu kunnon talvella. On lunta, pakkasta, hiihto- ja luistelukelejä, auringonpaistetta ja myräkkää. Lumi on pysynyt meidän korkeuksilla joulun aatonaatosta asti maassa. Se on harvinaista. Täällä kolmosvyöhykkeelläkin on totuttu siihen, että talvisää vaihtelee viikon tai parin sykleissä lumituiskuista koviin pakkasiin, suojasäähän ja vesisateeseen.
On niin kaunista kun maa on valkoinen ja taivas kuulaan sininen!
Jouluksi hankittu amaryllis teki kolmannenkin kukkavanan, ja kukintaa riitti aina ystävänpäivälle asti. Ihana punainen väri hehkuu talvipäivän valossa.
Kovista pakkasista huolimatta kanat ottavat ilon irti auringon säteistä. Kanoilla on nukkumapaikka lämpöeritetyssä kopissa, joka pysyy juuri ja juuri plussan puolella. Silti ne kujertelevat tyytyväisinä navetan viileämmällä puolella, joka on jonkin verran pakkasen puolella, päästessään ottamaan päivätorkut auringossa männyn karahkasta tehdyn orren päällä.
Romantius kiekaisee kuuluvasti heti kun aurinko vähän näyttäytyy. "Aurinko nousi hölmölään!" Kanat vastaavat kujertamalla kuorossa.
Jostain syystä lintulaudalla on ollut hiljaista. En tiedä, liekö haukka tai pöllö asialla, vai onko naapurissa paremmat sapuskat. Sinitintti näyttää kiertelevän pihassa reviiriään tarkistamassa, ja punatulkun pulputuksen olen kuullut pihan pikkumetsässä, mutta lintulaudalla ei juurikaan näy väkeä.
Oikein hyvää hiihtolomakautta kaikille! Nautitaan valosta, nyt sitä on jo rutkasti enemmän kuin tammikuun alussa.
