Osaisikohan sitä vielä olla täällä ihmisten ilmoilla blogistaniassa...

 

leijonankita

Kivipellon Saila  kyseli instagramissa, että vieläkö olen blogistaniassa. Heti paikalla tuli ikävä kaikkia rakkaita blogiystäviä ja blogistaniaa. Voihan ettänen, kuinka meillä olikaan monta niin ihanaa puutarhahaaveilukesää täällä yhdessä! 

Elämä on meitä kaikkia kuljettanut joka paikkaan ja takaisin. Itselläni monen vuoden tauon jälkeen pitkästä aikaa puraisi puutarhakärpänen viimekesänä. Sitä ennen oli kaikenlaista mutkaa ja murhetta, kuormaa, surua ja sairastelua, eikä elämässä ollut oikein tilaa puutarhastelulle. 

Oli niin ihana työntää jälleen kädet multaan ja virittää ajatukset kukkasiin ja perennapenkkien suunnitteluun ja kasvimaahan ja jos vaikka mihin.

iäisyydenkukka

  No, puutarhahommat ovatkin sitten oikeastaan ottaneet ihan kunnolla harppauksen eteenpäin ja isommaksi isolla Iillä. Päätin nimittäin ryhtyä kasvattamaan leikkokukkia! 

Ajatus kukkien kasvattamisesta ihan myyntiin asti pulpahti mieleen ensimmäisen kerran joskus ehkä heinäkuussa, kun osa-aikatyöni lisäksi saamani työttömyyskorvaus laski naurettavan alhaiseksi nykyisen hallituksen päätösten seurauksena. Ei politiikasta sen enempää, mutta sen sanon, että meille osatyökykyisille ei enää tuon hallituksen päätöksen (työmarkkinatuen suojaosan poistamisen) jälkeen ollut mahdollisuuksia järkevään työntekoon. Olisi parempi ryhtyä kokonaan työttömäksi kuin tehdä töitä osa-aikaisesti -- tai sitten ryhtyä omaehtoiseksi yrittäjäksi. Omalla kohdallani työttömyyskorvaus aleni niin, että kun työskentelen osa-aikaisesti kaksi päivää viikossa, niin loppuajalta minulle jäi kuukaudessa työkkäriä kokonaiset 68 euroa. Elele siinä sitten ja maksele asuntolainoja jne.! 

Tästä kaikesta tuohtuneena heitin jossakin kahvipöytäkeskustelussa, että "Täytyy varmaan mennä myymän perennan taimia torille tai jotain.". 

Tämä toteamus sitten loppukesän ja syksyn mittaan niin sanotusti hieman eskaloitui. Hoksasin, että osa-aikaisena yrittäjänä vajaakuntoinenkin voi tehdä jotakin hyödyllistä omien voimiensa mukaan. Ja kun kerran kukkahurahdus alkoi kasvaa kasvamistaan eksyessäni instagramissa ulkomaisille kukkafarmaritileille, sai ajatus sitten lopullisen sinetin; minustakin tulisi kukkafarmari. 

Aluksi en oikein kehdannut edes kertoa ihmisille, että mitä suunnittelen. Ajattelin, että muut pitäisivät minua ihan höpsähtäneenä, (elleivät jo pitäneen valmiiksi). Mutta sitten löysin Slowflowers Finland- yhdistyksen, ja huomasin, että ihan Suomessakin on leikkokukkien kasvattajia, ja että he näyttävät olevan ihan normaaleita järkeviä ihmisiä. Että ehkä minäkin voin ihan tosissani alkaa vakavasti otettavaksi leikkokukkien kasvattajaksi. 

En minä kuitenkaan ole juuriani unohtanut minnekkään. Suhtaudun edelleen intohimolla perennoihin, luonnonkasveihin sekä pensasruusuihin. Näitä kaikkia on tulossa myös minun leikkotarhaani. Isältä täytyy hakea muutamia ruusun pistokkaita vielä lisää. Ja viime syksynä ja tässä talven mittaan olen kylvänyt kymmeniä perennojen ja luonnonkasvien siemeniä, joita olen omilta ja vanhempieni mailta kerännyt. 

jaloleinikin juurimukula esikasvatuksen jälkeen

Olen tässä ensimmäisenä kukkafarmarikasvukautenani lähtenyt jo kaikenlaisten kokeiluiden pariin. Koska tylsäähän olisi, jos ensimmäisenä vuonna kasvattaisin vain niitä seitsemää "itsestään selvää" leikkokukkaa (auringonkukkia, zinnioita, kosmoksia, astereita, kesäpäivänhattuja, leijonankitoja ja daalioita). 

Olen esimerkiksi istuttanut laatikoihin kokoelman jaloleinikin ja kruunuvuokon mukuloita, ja toivon että niistä saataisiin satoa pääsiäisen tienoilla. Katsotaan kuinka käy.

Rahaa säästääkseni ja kokeilunhalusta päätin kasvattaa daalioita siemenestä. Se olikin yllättävän helppoa. Taimet itivät alle viikossa, ja nyt minulla on yhtäkkiä 60 kpl daalian taimia, joille pitäisi keksiä joku kasvatuspaikka. Seuraavaksi on vuorossa daalioiden lannoitus bokashi-tee-vedellä. (Jep. Lähdin siskoni innostaman kokeilemaan bokashi-kompostointia, ja siltä tieltä ei näytä olevan paluuta. )

daalian taimia

 

Voi että, mitä teille kaikille kuuluu oikein? Täytyy tästä varmaan alkaa seikkailla vähän blogistaniassa taas. Kiitos Saila, kun kysyit, täällä ollaan taas. ja ompas täällä kotoisaa. :)

* jos kiinnostaa, niin minun kukkatarhurimatkaa voi seurata myös instagramista @tiipiankukkatila

Voikaa hyvin!

Puutarhahöpsähdys

Sanoinhan minä että se tulee, puutarhahöpsähdys nimittäin. Arvasin että se on tulossa, koska mikään ei ole yhtä varmaa kevään tulon lisäksi, kuin se, että uinuva puutarhuri herää talviunestaan. Olen kuitenkin ollut niin pitkään muissa kuin puutarhamietteissä, että oletin puutarhahöpsähdyksen tulevan paljon myöhemmin.

Kävi kuitenkin niin, että sain täksi viikonlopuksi isältäni muutamia puutarhalehtiä mökkilukemisiksi. Ihmisten perennapenkeistä lukiessani mielessäni alkoi kuin varkain itää ajatus, että josko ensi kesänä laittaisin vanhan kukkamaan järjestykseen.

Aika hyvä järjestyshän siellä periaatteessa varmaankin on, mutta minusta alkoi tuntumaan, etten oikein edes muista mitä siellä kukkamaassa kasvaa. Viime kesänä en ehtinyt enkä jaksanut työkiireiden vuoksi juurikaan puutarhassa touhuta, ja jouduinkin selaamaan vanhaa puutarhablogiani paikallistaakseni perennojen paikat edes suurin piirtein.
Nyt on tarkoitus hieman keventää työtahtia ensikesäksi, joten toivottavasti virtaa riittää myös puutarhasteluun.

Vanha kukkamaa on ollut minulle paikka, johon olen kerännyt vanhoja maatiaisperennoja ja uusia löytöjä puutarhaharrastuksen alkuajoista lähtien. Penkki on aika täynnä, ja siellä on kaikkea mahdollista sulassa sovussa sekaisin.
Mitäpä jos sitä alkaisi kunnostaa pala kerrallaan, perkaisi juolavehnän juuret pois, siirtäisi korkeampien varjoon jäävät kukat kivikkomaahan, hankkisi vähän uusia, jotta kukkia riittäisi koko kesäksi...

Kuulostaa ihan suunnitelmalta, eikö vain? Kuulostaa myös ihan siltä, että täytyy "ihan pikkuisen vain" käydä katsomassa netin syövereistä hieman taimivalikoimia....
Miltäköhän näyttäisi vaaleanpunainen pallohortensia, madonnanliljat ja purppurapunalatva, joita pitkin kiipeilisi joku upea sinikukkainen jalokärhö? Etualalla voisi olla pionien ja atsaleojen rivistö, ja niiden edessä poimulehteä ja kurjenpolvia, penkkiä reunustamaan vaikka erilaisia kuunliljoja ja ja ja....

Samalla tietysti tulisi laitettua kivikkomaakin vihdoin loppuunasti kuntoon, se kun on vielä viimeistelemättä, ja osa kasveista hankkimatta.... Vanhasta kukkamaasta nähkääs saisi hyvin materiaalia myös kivikkomaan istutuksiin.
Kukkamaan kasvit eivät ole aikoihin saaneet juurilleen kanankakkia eivätkä kalkkia. Nyt on aika korjata sekin puute.

Tässä minä koitan teille ja itselleni perustella, että vanhan kukkamaan uudistaminen on suorastaan välttämätöntä. Sitä ei voi enään mitenkään välttää.
 
Onneksi löysin tämän kuvan, niin tiedän edes suurin piirtein, mihin kohtaan pitäisi hankkia uusia, mitä siirretään muualle, ja mitä kasveja jaetaan...

Vähän kuulostaa siltä, että tuleva kevät sujahtaa rattoisasti kaikkia epärealistisia ja huikentelevaisia suunnitelmia tehden.
Puutarhabloggaajien kesätapaamisen taimien vaihtoon lupaan kantaa sitten kaiki ylimääräiset taimet, mitä en saa mihinkään muualle sopimaan.

Kuulostaa ihan puutarhahöpsähdykseltä. Voi voi.


Tässä vielä minun lähtötilanteeni. Nämä kuvat toimikoon inspiraationani, niin muistan mitä minulla on, ja mihin haluan pyrkiä.

Vähän uudempi kuva, talon katto on jo maalattu.

Täältä tullaan kevät ja huikentelevaiset suunnitelmat! :)

Uusi blogi kuoriutuu.

Oikein hyvää uutta vuotta 2017!

Jo jonkun aikaa olen kaivannut takaisin blogin kirjoittamisen pariin. Vanhassa blogissani päivitys on tehty viimeksi joskus viimevuoden keväällä tai kesällä. Olen pitänyt aiemmin blogia leivonnasta ja puutarhastelusta määrittelemättömän ajanjakson. Olisin voinut jatkaa vanhoja blogeja, mutta tässä kohdassa elämää uuden blogin aloittaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Toivottavasti te, rakkaat vanhat blogiystäväni, löydätte myös tänne uuteen blogiin.

En oikein vielä tiedä, mitä kaikkea tähän blogiin tulee kirjoitettua. Ihan varmaa kuitenkin on, että vanhojen blogien teemat ovat läsnä enemmän tai vähemmän. Sillä yhtä varmaa kuin se, että kevät tulee joka vuosi, on se, että puutarhakärpänen iskee minuun viimeistään kun olisi aika pestä keittiön ikkunat. Luultavasti se iskee jo ensiviikolla, kun posti tuo uuden siemenkatalogin. Puutarhablogien maailma on jotakin mitä voin suositella ihan kaikille jollakin tavoin puutarhojen kanssa tekemisissä oleville. Puutarhablogeista löydän rakkaat blogiystäväni, ja heidän kirjoituksensa ja valokuvansa ovat olleet minulle vuosien ajan inspiraation lähteenä.
Karoliinan puutarha- blogissa on mainio puutarhablogien linkkilista joka on jaettu alueittain Suomen kasvillisuusvyöhykkeiden mukaan. Sieltä löytyy suuri osa suomalaisista puutarhablogeista.

Keittiössä puolestani häärin sekä työssä että vapaa-ajalla, joten sitä aihetta on vaikea välttää. Leivonta- ja ruokablogien ihanuus on loputon kokeilun halu ja uusien reseptien kokeilu, sekä näiden kokeilujen jakaminen toisten saman mielisten kanssa. Minua viehättää myös Salainen leivontaystävä- kierrokset, jotka perustuvat yksinomaan toisten ihmisten ilahduttamiselle ja uusien ideoiden jakamiselle ja vastaanottamiselle. Olen itsekin osallistunut taannoin Salaisen leivontaystävän kierroksiin, ja sitäkin voin suositella kaikille leivonnasta kiinnostuneille, jotka pystyvät sitoutumaan ajatukseen yhtäjaksoisesti kolmeksi kuukaudeksi. Kannattaa ihmeessä ottaa selvää, ja lähteä mukaan.  TÄÄLTÄ löytyy alkuperäinen aihetta käsittelevä blogi. Täältä löytyy leivontablogini.

Koska meillä on mökki, jossa uskoakseni ja toivoakseni vietämme perheeni kanssa paljon aikaa, luvassa on myös päivityksiä mökkeilyn ihanuudesta. Mökki sijaitsee meiltä tunnin ajomatkan päässä. Luonnon kaunis mökkitontti on jotakin, jollaista en uskonut olevan olemassa unelmissanikaan. Joskus käy niin että unelmat toteutuvat ennen kuin niistä on osannut kunnolla uneksiakaan.

Työskentelen alaikäisten turvapaikanhakijoiden parissa. Työstäni juttelen lähinnä ruuanlaiton näkökulmasta. Työni kirvoittaa myös ajattelemaan hieman uskontoa, politiikkaa ja muuta pöhinää maahanmuuton ja maailman levottoman tilanteen ympärillä. Näistä teemoista saatan jutella jonkin verran, tai sitten en. Aika näyttää. Ainakin jaan tänne muutamia reseptejä, jotka on tulleet matkanvarrella tutuiksi. Alla oleva kuva on afgaanien uudenvuoden juhlasta, joka muistuttaa koristeluiltaan monelta osin meidän pääsiäistämme. Sitä vietetään keväällä 21.3., pääsiäisen aikoihin.

Kaiken tämän lisäksi blogissani vilahtavat varmasti meidän koiruudet, Fiina ja Huugo. Fiina on ansioitunut myyrien metsästäjä, ja ollut puutarhassamme suureksi avuksi vähentäen ehtymätöntä myyräkantaa. Se on suomenlapinkoiran ja norjanharmaanhirvikoiran sekoitus, mahdollisesti siinä on joitakin muitakin rotuja. Fiina on jo vanhus, 11 vuotias, ja sillä on vähän vanhuuden tuomia kremppoja. Mutta yhä se jaksaa innostua ihmistensä kotiintulosta tai siitä, kun naapurin viljapellossa kävelee peura. Huugo on pohjanpystykorva. Se on vasta pentu, pian vuoden vanha. Huugosta on kasvamassa taitava lintuhaukkuja ja mieheni uskollinen metsästysseuralainen. Se pitää myös omalta osaltaan huolen, ettei keittiön ikkunat ole koskaan täysin puhtaat, koska ikkunoista pitää kurkistaa sekä terassilta sisälle, että keittiöstä ulos. Naapurin isäntä on sen alituisena tarkkailun kohteena, eikä se ole pysyä nahoissaan, jos se joutuu seuraamaan sisältä, kuinka naapurissa leikataan ruohoa tai pestään autoa. Molemmat karvakaverit ovat rakkaita perheenjäseniä. Mietin joskus, että onko ihmisissäkin luonteeltaan pystykorvia, terrierejä, spanieleja ja noutajia. Onko meidän perheen temperamentissa jotakin mikä sopii yhteen pystykorvaisten koirien kanssa?

Lisäksi saattaa tulla jutustelua kaikesta mahdollisesta arkeeni liittyvästä. Kodista, sisustuksesta, kirjoista, elokuvista, konserteista, käsitöistä. Mistäpä tuota tietää etukäteen sanomaan. kaikesta elämääni joutuvasta kerron kuitenkin kaikista mieluiten yhdistämällä valokuvia ja tekstiä. 

Tavallinen arki on parasta. Arjen tavallisuudessa ja sen pienissä kiitollisuuden aiheissa on sen siunaus.