Mikä ihmeen KAL?

Nyt on taas menossa uusi KAL- projekti, joka tarjoaa loistavan mahdollisuuden päästä opettelemaan kirjoneulesukan tekoa pikkuhiljaa. Nina Laitisen ihanat ystävänpäiväsukat ovat nyt tekeillä Taimitarhan sivuilla TÄÄLLÄ. Nyt ollaan menossa päivässä 2, joten mukaan pääsee vielä helposti. Kaikki ohjeet alusta asti löytyvät ryhmän tiedostoista, sekä ryhmän Facebook- sivulta, kun rullailee vähän alas päin.

KAL- lyhenne tulee sanoista Knit along, eli neulotaan yhdessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joku taituri on tehnyt valmiin mallin, jonka ohjeesta hän julkaisee esimerkiksi Facebookissa pienen pätkän päivittäin. Mukaan saa liittyä kuka tahtoo, ja pointtina on, että jokainen sitten itsekseen seuraa ohjetta, ja samalla pääsee seuraamaan ja inspiroitumaan muiden tekeleistä. facebook- ryhmien parasta antia ovat kuvaketjut, jossa ihmiset jakavat kuvia omista tuotoksistaan, jolloin pääsee seuraamaan ihanaa vaihtoehtojen kirjoa. Yhdessä tekeminen on mukavaa, ja muiden töiden edistymisen seuraaminen zemppaa myös itseä jatkamaan. Yleensä lankana on Seitsemän veljestä, tai sen vahvuinen lanka, mutta toki voi tehdä millä langalla tahtoo, kunhan langan vahvuuden huomioi puikkojen ja silmukkamäärän valinnassa. Yleensä tehdään molempia sukkia rinnakkain yhtä aikaa, jolloin molemmat sukat valmistuvat kerralla, eikä tule ns. "toisen sukan kirousta", jossa toinen sukka on ensimmäistä pienempi tai isompi, tai pahimmassa tapauksessa toinen sukka jää kokonaan tekemättä, kun uudet ohjeet jo houkuttelisivat tekemään jotakin muuta. Itse olen todennut, että todellakin kannattaa tehdä kaikki sukat rinnakkain niin että ensin teen varret molemmista, sitten kantapäät perätysten, ja lopuksi kärjet peräkkäin - on ihanaa, kun sukat valmistuvat melkein yhtä aikaa, ja käsialan vaihtelu tai inspiksen lopahtaminen ei pääse häiritsemään sukkien valmistumista.

En ole vielä omia Ystävänpäiväsukkiani aloittanut. Ensin pitää saada edellinen työ valmiiksi. Nytpä ainakin tiedän, mitä teen seuraavaksi, ja sain uutta puhtia saada edelliset loppuun. Vielä aion ehtiä mukaan.

Näissä postauksen kuvissa on Nina Laitisen syksyn Kal- prokkiksen tulos, "Metsäretket", hieman muunnellulla mallilla. Mallia muuntelin, koska omaan pohkeeseeni ei mahtunut niin pitkävartiset kuin ohjeessa oli tarkoitus, joten jouduin jättämään varren lyhyemmäksi. Halusin kuitenkin kurret mukaan sukkiin, joten tein ne kärkiosaan. . Senkin ohje löytyy Taimitarhan sivuilta tiedostoista.

Jos et ole ennen tehnyt kirjoneuleita, suosittelen todella lähtemään mukaan Kal- prokkikseen. Ohjeet ovat selkeät ja inspiroivat, ja kun kuvioita tulee vain vähän kerrallaan, on helppo seurata mukana. Ryhmän muiden tekijöiden tuki on myös mukava lisä.
Ystävänpäiväsukat aloitetaan nyt, jotta ne ehtivät valmiiksi ystävänpäiväksi, jolloin valmiit sukat voi antaa lahjaksi ystävälle. :)

Sydänmökkisukat

Näiden sukkien kirjoneulemalli on  mielestäni yksi kauneimmista. Se ei ole suotta saavuttanut suurta suosiota sukantekijöiden keskuudessa; Kauneuden lisäksi malli on helppo tehdä, ja on hyvä malli vaikka ensimmäiseksi kirjoneuleeksi. 

Sukan varren Mökki-kuvion ohje löytyy alun perin  Suuri Käsityölehdestä 11/2016 , ja kuulemani mukaan ohje on julkaistu jossakin muussa käsityölehdessä viime syksynä.  Ohje löytyy myös mm. Täältä.

Lankana oli seiskaveikkaa, puikot 2,5, koska minulla on löysä käsiala. 

Varsi on valepalmikkoa.

Varren mallikerta on 15 silmukkaa, itselläni oli tämä määrä jokaisella neljällä puikolla, eli yhteensä 60 silmukkaa varressa.

Kantapään jälkeen kavensin silmukoita niin, että puikoilla oli 14,15,15, ja 14 s, koska sukat menivät lahjaksi pienijalkaiselle.

Kärkiosaan tein kuvion joka on osa Taimitarhan Ystävänpäiväsukkien 2017 ohjetta.

Olen nähnyt tosi monta erilaista mökkisukkaa tehtynä monenlaisista langoista, ja tuntuu, että tämä malli sopii melkein minkä tahansa langan kanssa, kunhan langat erottuvat toisistaan kyllin selvästi. Tämä toimii jopa kirjavan langan kanssa. 
Ehkä joskus kokeilen tehdä toiset mökkisukat toisenlaisella väriyhdistelmällä. 

Tumppuset

Minä olen kuulkaa melkoinen tekniikan ihmelapsi! Osasin nimittäin ihan itte tänään siirtää kännykästä valokuvia tietokoneelle! Hyvä minä! 

Töissä on kyllä tullut kaiken maailman tiedostoja siirrettyä, ja osaanhan minä kamerasta siirtää kuvia tietokoneelle, olen jo kauan osannut. Jotenkin vaan ei ole tullut kännykän kuvia siirrettyä aiemmin, vaikka nykyinen älyluuri on ollut minulla jo puolitoista vuotta. Nyt oli kuitenkin pakko saada puhelimeen lisää tilaa, joten tulipa sitten tämäkin taito opeteltua. 

Huomasin, että puhelimeen on tullut myös aika paljon erilaisia kuvia käsityöviritelmistä, joten ajattelin, että ehkäpä niistäkin voisi laittaa jotakin tänne blogin puolelle. 

Olen erittäin impulsiivinen neuloja. Innostun jostakin jutusta, ja teen innosta puhkuen kaikenlaista muutaman kuukauden, ja sitten tulee elämään taas jotakin muuta, ja neulominen jää pitkäksi aikaa.

Syksyllä minuun iski neuloosi oikein toden teolla. Eksyin Facebookissa muutamaan neuleryhmään, ja sitten satuin kulkemaan ruokakaupassa lankaosaston ohi. Lankahyllyjen ääressä voi mopo lähteä keulimaan täsmälleen samalla tavalla kuin puutarhamyymälässä; "Tarvitsen tuota ja tuota ja tuokin näyttää kivalta, ja tuota kausiraitalankaa pitää ehdottomasti ostaa kaksi kerää, ettei se pääse loppumaan, ja mitäpä jos ostaisin uudet puikot..." ... Ja äkkiä sitä kassalla huomaa, että ostoskärryyn on vihannesten, jauhopussien ja maitopurkkien lomaan hypännyt toistakymmentä lankakerää... Uskon että kaikki jotka ovat hullaantuneet esimerkiksi taimimyymälässä, tietävät tarkalleen mitä tarkoitan.

Minä siis innostuin neulomisesta ihan yht´äkkiä ja huomaamatta. Tällä kertaa mieli paloi tekemään kirjoneuleita. Olen joskus tehnyt kirjoneulepuseroita ja vaikka mitä, mutta siitä on ainakin 15 vuotta aikaa. Tässä välissä, viidentoista vuoden aikana, on valmistunut yhdet sukat silloin, ja toiset tällöin, lähinnä perussukkia, muutamalla helpolla kuviolla varustettuna. Kokemuksesta siis tiesin, että käsialani on löysähkö. Niinpä valitsin ensimmäiseen työhöni pienemmät puikot kuin mitä aiemmin olin käyttänyt, saadakseni käsityön jäljestä tasaisempaa.

Lähdin tekemään Seitsemän veljestä- langasta kirjoneulelapasia 2,5mm:n puikoilla. Halusin nähdä, osaanko vielä tehdä kirjoneuletta, ja onnistuuko peukalo ja kärkikavennus. Niinpä ajattelin aloittaa helposta mallista, ja tehdä tumput itselleni.

Syntyi kuin syntyikin ensimmäiset kirjoneuletumput! Vähän ne ovat muhkuraiset, ja toinen on isompi kuin toinen, mutta ovatpahan kuitenkin ihan omin pikku kätösin tehdyt!

Yksi pikku mutta oli kuitenkin matkassa. Vaikka olin pienentänyt puikkokokoa, en ollut siinä samalla huomannut lisätä silmukkamäärää, koska pienemmillä puikoilla tulee tietysti silmukat tiuhempaan kuin isommilla. Eiväpä siis sitten mahtuneetkaan omiin käsiini nämä tumput - meidän tokaluokkalainen sai niistä käsiinsä lämmintä.

Näiden tumppujen jälkeen siirryin kirjoneulesukkiin, ja niitä tehtailinkin aika monet syksyn mittaan.  Samalla opin Facebookin neuleryhmistä monta hyvää kikkaa kirjoneuleiden tekemiseen ja ylipäätään neulomiseen. Mutta se on kokonaan toinen tarina.