Tumppuset

Minä olen kuulkaa melkoinen tekniikan ihmelapsi! Osasin nimittäin ihan itte tänään siirtää kännykästä valokuvia tietokoneelle! Hyvä minä! 

Töissä on kyllä tullut kaiken maailman tiedostoja siirrettyä, ja osaanhan minä kamerasta siirtää kuvia tietokoneelle, olen jo kauan osannut. Jotenkin vaan ei ole tullut kännykän kuvia siirrettyä aiemmin, vaikka nykyinen älyluuri on ollut minulla jo puolitoista vuotta. Nyt oli kuitenkin pakko saada puhelimeen lisää tilaa, joten tulipa sitten tämäkin taito opeteltua. 

Huomasin, että puhelimeen on tullut myös aika paljon erilaisia kuvia käsityöviritelmistä, joten ajattelin, että ehkäpä niistäkin voisi laittaa jotakin tänne blogin puolelle. 

Olen erittäin impulsiivinen neuloja. Innostun jostakin jutusta, ja teen innosta puhkuen kaikenlaista muutaman kuukauden, ja sitten tulee elämään taas jotakin muuta, ja neulominen jää pitkäksi aikaa.

Syksyllä minuun iski neuloosi oikein toden teolla. Eksyin Facebookissa muutamaan neuleryhmään, ja sitten satuin kulkemaan ruokakaupassa lankaosaston ohi. Lankahyllyjen ääressä voi mopo lähteä keulimaan täsmälleen samalla tavalla kuin puutarhamyymälässä; "Tarvitsen tuota ja tuota ja tuokin näyttää kivalta, ja tuota kausiraitalankaa pitää ehdottomasti ostaa kaksi kerää, ettei se pääse loppumaan, ja mitäpä jos ostaisin uudet puikot..." ... Ja äkkiä sitä kassalla huomaa, että ostoskärryyn on vihannesten, jauhopussien ja maitopurkkien lomaan hypännyt toistakymmentä lankakerää... Uskon että kaikki jotka ovat hullaantuneet esimerkiksi taimimyymälässä, tietävät tarkalleen mitä tarkoitan.

Minä siis innostuin neulomisesta ihan yht´äkkiä ja huomaamatta. Tällä kertaa mieli paloi tekemään kirjoneuleita. Olen joskus tehnyt kirjoneulepuseroita ja vaikka mitä, mutta siitä on ainakin 15 vuotta aikaa. Tässä välissä, viidentoista vuoden aikana, on valmistunut yhdet sukat silloin, ja toiset tällöin, lähinnä perussukkia, muutamalla helpolla kuviolla varustettuna. Kokemuksesta siis tiesin, että käsialani on löysähkö. Niinpä valitsin ensimmäiseen työhöni pienemmät puikot kuin mitä aiemmin olin käyttänyt, saadakseni käsityön jäljestä tasaisempaa.

Lähdin tekemään Seitsemän veljestä- langasta kirjoneulelapasia 2,5mm:n puikoilla. Halusin nähdä, osaanko vielä tehdä kirjoneuletta, ja onnistuuko peukalo ja kärkikavennus. Niinpä ajattelin aloittaa helposta mallista, ja tehdä tumput itselleni.

Syntyi kuin syntyikin ensimmäiset kirjoneuletumput! Vähän ne ovat muhkuraiset, ja toinen on isompi kuin toinen, mutta ovatpahan kuitenkin ihan omin pikku kätösin tehdyt!

Yksi pikku mutta oli kuitenkin matkassa. Vaikka olin pienentänyt puikkokokoa, en ollut siinä samalla huomannut lisätä silmukkamäärää, koska pienemmillä puikoilla tulee tietysti silmukat tiuhempaan kuin isommilla. Eiväpä siis sitten mahtuneetkaan omiin käsiini nämä tumput - meidän tokaluokkalainen sai niistä käsiinsä lämmintä.

Näiden tumppujen jälkeen siirryin kirjoneulesukkiin, ja niitä tehtailinkin aika monet syksyn mittaan.  Samalla opin Facebookin neuleryhmistä monta hyvää kikkaa kirjoneuleiden tekemiseen ja ylipäätään neulomiseen. Mutta se on kokonaan toinen tarina.