Koot!
Kuten täällä jo kerroin, meille tuli viime syksynä kanoja. Etukäteen pyydän anteeksi kuvien huonoa laatua; nämä kuvat on otettu kännykällä, jonka kamera on surkeaakin surkeampi. Halusin kuitenkin teille esitellä näitä kanoja vähän lisää.
Tuossa ne ovat, minun ihanat horniolaiset, Hornion kannan maatiaiskanat! Siinä on joukossa kaksi kukkoa, ja kuusi kanaa. Kukoista vanhempi, Romantius, (musta kukko toinen oikealta) on joukon pää. Se pitää kanoistaan huolen; vahtii, että niillä on rauha ruokailla ja munia. Iltaisin se paimentaa joukkonsa orsille nukkumaan, ja hädän tullen vie rouvat turvaan. Ilmarinen, (ensimmäinen vasemmalta) kukoista nuorempi, vasta opettelee tavoille. Teini-ikäisen tavoin se kinastelee ruuasta kanojen kanssa, ja seurailee ja tarkkailee sivummalta Romantiusta.
Kanojen ja kukkojen nimet löysin keskiaikaisesta nimiluettelosta. Kanojen nimet ovat Hyvälempi, Milikki, Hellikki, Lyylikki, ja lasten antamat nimet Kuku ja Lempiliini.
Kanat asuvat navetassa. Niiden vähimmäisvaatimuksiin kuuluu orsi nukkumista varten, munintakoppi munimista varten, lattiatilaa, ruokaa, kalkkia ja juomaa.
Kaiken tarvittavan perustiedon sain tästä kirjasta. Vahva suositus kaikille omista kanoista kiinnostuneille.
Navetan romukasasta löytyi vanha ja vääntynyt Lundian kirjahylly, jota ei enää ihmisasumukseen voinut ottaa. Siitä rakennettiin herrasväelle oiva munintakoppi.
Ensimmäisenä päivänä kaikki kanat, sekä kukko- Ilmarinen, tahtoivat mennä samaan koppiin.
Rouvat munivat ahkerasti.
Munat ovat noin kokoa xs. Tässä vertailukohtaa valkoisiin "kaupanmuniin".
Kanat ovat verratonta joukkoa. Maailman murheet unohtuu kanoja seuratessa. Oman kokemukseni perusteella suosittelen kotitarvekanalaa kaikille, joilla on ylimääräistä tilaa pihapiirissä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentista tulee aina niin hyvä mieli! Kiitos!