Vuoden väri

Ihana blogiystäväni Riina Versoja Vaahteramäeltä- blogista kyseli postauksessaan , löytyykö puutarhasta tämän vuoden muotiväriä, violettia.  Itse olen oppinut että se on violetti, monet taitavat sanoa liila, tai lila. Vanhoissa satukirjoissa värin nimi on sinipunainen.

Viime kesänä ulkoilutin kameraani harmillisen vähän. Aja puutteen lisäksi yksi syy oli, että kamerani ei enää oikein ollut hyvässä terässä, ja aina kuvauskierroksen jälkeen olin turhautunut, kun valokuvat olivat aina vaan entistä suttuisempia. Lopulta tilasin uuden kameran, joka saapuikin onneksi parahiksi ennen Tukholman reissuamme.

Muutamia violetteja ikisuosikkeja kuitenkin löytyi viimekesältäkin.

Nämä "mummonmyssykkäakileijat" ovat asuneet tällä tontilla paljon meitä kauemmin.  Ne ovat risteytyneet vuosikymmeniä keskenään ja tavallisista yksinkertaisista akileijoista on tullut tämmöisiä hauskan syttyräisiä. Niissä tumma sinivioletti on ehkä parhaimmillaan.

Vuorikaunokki on puhtaan kirkkaan sininen, mutta sen keskustassa on purppurainen violetin sävy.

Jo nupussa on aavistus violettia.

Ihan tavallinen metsäkurjenpolvi on yksi rakkaimmista luonnon perennoista.

Taatankurjenmiekat ovat kummallisen näköisiä. Niidenkin suojuslehdissä on ripaus violettiin vivahtavaa purppuraa.

Keto-orvokit voivat olla melkein minkä värisiä tahansa. Usein niissä on kuitenkin enemmän tai vähemmän violettiin vivahtavia sävyjä. (Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa on myös keto-orvokki.)

Ihanat harakankellot ovat myös violetteja.

Tietenkään ei pidä unohtaa kevään ensimmäisiä. Krookusten nouseminen muuten kuolleen näköisestä maasta on joka kevät yhtä ihmeellistä.

Sinivuokonnuppujen hauras kauneus saa nöyräksi joka kerta.

Olikin hauska ajatus etsiskellä kesän kukkakuvista muotiväriä! Kiitos Riina inspiraatiosta!