Jokohan kevät on oikeasti tulossa?

Noniin,vihdoin!
Bloggerissa on ollut joku ihme vika, enkä ole saanut kuvia ladatuksi silloin kuin olisi ollut aikaa asettua blogin äärelle. Nyt vihdoin onnistui, ja pääsen purkamaan kuulumissumaa. :)

Talven selkä alkaa pikkuhiljaa taittua kevättä kohti. Jotenkin nyt ei tunnu niin tuskaiselta tämä kevään odotus, kun monena aikaisempana vuotena. Luulen, että osasyynä on se, että on ollut niin kaunis talvi, ettei ole ehtinyt niin kovin kaivata kevättä. Verrattuna semmoiseen rönttökelitalveen, nyt on ollut nättiä ihan kaiken aikaa.

Auringolle ei kuitenkaan paksut hangetkaan mahda mitään. Aurinko ja yöpakkaset takasivat pääsiäiseksi mahtavat hankikantokelit, ja pikkuhiljaa ulkona seisoskellessa alkoi kuulua erilaisia ääniä; joutsenten kaakatusta ja kurjen kiekaisuja, veden tippumista räystäästä; raskaan lumikuorman humahtelua katoilta.

Kanalan ulkoluukun on välillä uskaltanut aurinkoisella ja lempeällä säällä avata tuuletusmielessä. Herrat kävivät toteamassa lumitilanteen, (noin 30 cm)  ja häipyivät sitten kuukerrellen takaisin sisälle. Ulos kotkoherrasväki pääsee vasta kesäkuun puolella, koska lintuinfluenssaepidemiat ovat tiukentaneet siipikarjan ulkonapitosäädöksiä.

Pikkuhiljaa olen löytänyt kotosalla ollessa itsestäni jälleen kokeilevan ruuanlaittajan ja leipurin piiitkän luovan tauon jälkeen. Haaveilen laittavani niitä kokkailuita myös tänne blogiin.

Muutama maistiainen:

Tässä koristellaan lasten yhteistä nimipäiväkakkua, josta tuli samalla Suomen hiihtäjien mitalikakku. Oli hauskaa seurata talviolympialaisia, kun suomalaiset pärjäsivät hyvin.

Iranilaisilta ystäviltäni saamani munakasohjeen avulla saa loistavaa pikaruokaa silloin, kun ei viitsi laittaa mitään monimutkaisempaa.

Maahanmuuttajista puheenollen, tiesittekö, että yhtä aikaa meidän pääsiäisemme aikaan Lähi-Idän maissa (ainakin kurdit, afgaanit ja iranilaiset) vietetään uutta vuotta. Uuden vuoden päivä on kevätpäiväntasaus, ja juhla-aikaa on siitä kaksi viikkoa eteenpäin hieman samaan tapaan, kun meillä joulun tienoossa.
On ollut jännittävää huomata, että meidän kotoiset pääsiäisperinteet eivät olekkaan mitään niin kovin ainutlaatuisia. Uuden vuoden juhlassa on paljon samoja elementtejä; rairuohoa, kukkia, maalattuja munia, makeisia ja jopa mämmiä. Mämmi on heikäläisillä tosin vehnään tehtyä, ja sen nimikin on luonnollisesti jotakin muuta.

Alla hieman kiireessä kännykällä napattu kuva viimevuoden uuden vuoden juhlien juhla-alttarista. Alttarille kootaan s- kirjaimella alkavia uutta alkua, hedelmällisyyttä ja uuden kevään ihmeen kiitollisuutta symboloivia asioita, kuten granaattiomenia, rairuohoa, peili, kynttilöitä ,munia, kukkia, kuivia hedelmiä, makeisia, jne. Muslimikulttuurissa tietysti myös Koraani on mukana.

Kuivatuista hedelmistä valmistetaan liottamalla juoma, joka tarjotaan läheisille juhlan jälkeisenä aamuna. Jokainen hedelmä symboloi jotakin meidän sisäelintämme, ja juoma toivottaa siunausta, voimia ja terveyttä uuteen viljelykauteen.

Myös juhlaruoka symboloi uutta kasvua. Tärkein ruuan osa on valkoinen riisi ja Zabzi, eli pinaattimuhennos, joka raikkaan vihreällä värillään symboloin kevään ihmettä. Kuvassa myös perinteistä juhlariisiä, Gablia, jossa on seassa juustokuminalla ja kurkumalla maustetussa öljyssä kypsennettyä porkkanaa ja rusinoita.

Mitähän vielä... erilaisia sukkaprokkiksia on myös tullut tehtyä. Neulontainnostus on todella syklistä. Saatan monta kuukautta neuloa intoa piukassa kaikkia mahdollisia eteeni tulevia ohjeita, ja sitten yhtäkkiä into hiipuu, herätäkseen taas jonkin ajan kuluttua uudelleen.. Josko kuitenkin saisin muutamat sukkakuvat päivitettyä tänne blogiinkin jossain vaiheessa. Toivon niin.
 Kuvassa Nina Laitisen Taimitarhan Kal- prokkiksen ystävänpäiväsukkaa tuloillaan..

Ai niin, kävimme maaliskuun puolivälissä perheen kanssa ulkomailla. Siitäkin toivoakseni ehdin kirjoittaa jokusen postauksen.

Välillä kun oikein väsyttää, täytyy ottaa vitamiini- ja väripläjäys, ja tehdä sitrusmehua. Se on erityisesti meidän perheen kuopuksen herkkua.
Sitten taas jaksaa!

Nyt on jo huhtikuu pitkällä!
Kevät saa jo tulla. Ihan pikkuisen vain olen rapistellut siemenpusseja kasvimaata silmällä pitäen, muuten olen jostain syystä saanut pidettyä itseni kurissa huikentelevaisten puutarhaostosten suhteen.. Tosin, ehtiihän sitä vielä. ;)

Voikaa hyvin!

Mikä ihmeen KAL?

Nyt on taas menossa uusi KAL- projekti, joka tarjoaa loistavan mahdollisuuden päästä opettelemaan kirjoneulesukan tekoa pikkuhiljaa. Nina Laitisen ihanat ystävänpäiväsukat ovat nyt tekeillä Taimitarhan sivuilla TÄÄLLÄ. Nyt ollaan menossa päivässä 2, joten mukaan pääsee vielä helposti. Kaikki ohjeet alusta asti löytyvät ryhmän tiedostoista, sekä ryhmän Facebook- sivulta, kun rullailee vähän alas päin.

KAL- lyhenne tulee sanoista Knit along, eli neulotaan yhdessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joku taituri on tehnyt valmiin mallin, jonka ohjeesta hän julkaisee esimerkiksi Facebookissa pienen pätkän päivittäin. Mukaan saa liittyä kuka tahtoo, ja pointtina on, että jokainen sitten itsekseen seuraa ohjetta, ja samalla pääsee seuraamaan ja inspiroitumaan muiden tekeleistä. facebook- ryhmien parasta antia ovat kuvaketjut, jossa ihmiset jakavat kuvia omista tuotoksistaan, jolloin pääsee seuraamaan ihanaa vaihtoehtojen kirjoa. Yhdessä tekeminen on mukavaa, ja muiden töiden edistymisen seuraaminen zemppaa myös itseä jatkamaan. Yleensä lankana on Seitsemän veljestä, tai sen vahvuinen lanka, mutta toki voi tehdä millä langalla tahtoo, kunhan langan vahvuuden huomioi puikkojen ja silmukkamäärän valinnassa. Yleensä tehdään molempia sukkia rinnakkain yhtä aikaa, jolloin molemmat sukat valmistuvat kerralla, eikä tule ns. "toisen sukan kirousta", jossa toinen sukka on ensimmäistä pienempi tai isompi, tai pahimmassa tapauksessa toinen sukka jää kokonaan tekemättä, kun uudet ohjeet jo houkuttelisivat tekemään jotakin muuta. Itse olen todennut, että todellakin kannattaa tehdä kaikki sukat rinnakkain niin että ensin teen varret molemmista, sitten kantapäät perätysten, ja lopuksi kärjet peräkkäin - on ihanaa, kun sukat valmistuvat melkein yhtä aikaa, ja käsialan vaihtelu tai inspiksen lopahtaminen ei pääse häiritsemään sukkien valmistumista.

En ole vielä omia Ystävänpäiväsukkiani aloittanut. Ensin pitää saada edellinen työ valmiiksi. Nytpä ainakin tiedän, mitä teen seuraavaksi, ja sain uutta puhtia saada edelliset loppuun. Vielä aion ehtiä mukaan.

Näissä postauksen kuvissa on Nina Laitisen syksyn Kal- prokkiksen tulos, "Metsäretket", hieman muunnellulla mallilla. Mallia muuntelin, koska omaan pohkeeseeni ei mahtunut niin pitkävartiset kuin ohjeessa oli tarkoitus, joten jouduin jättämään varren lyhyemmäksi. Halusin kuitenkin kurret mukaan sukkiin, joten tein ne kärkiosaan. . Senkin ohje löytyy Taimitarhan sivuilta tiedostoista.

Jos et ole ennen tehnyt kirjoneuleita, suosittelen todella lähtemään mukaan Kal- prokkikseen. Ohjeet ovat selkeät ja inspiroivat, ja kun kuvioita tulee vain vähän kerrallaan, on helppo seurata mukana. Ryhmän muiden tekijöiden tuki on myös mukava lisä.
Ystävänpäiväsukat aloitetaan nyt, jotta ne ehtivät valmiiksi ystävänpäiväksi, jolloin valmiit sukat voi antaa lahjaksi ystävälle. :)

Sydänmökkisukat

Näiden sukkien kirjoneulemalli on  mielestäni yksi kauneimmista. Se ei ole suotta saavuttanut suurta suosiota sukantekijöiden keskuudessa; Kauneuden lisäksi malli on helppo tehdä, ja on hyvä malli vaikka ensimmäiseksi kirjoneuleeksi. 

Sukan varren Mökki-kuvion ohje löytyy alun perin  Suuri Käsityölehdestä 11/2016 , ja kuulemani mukaan ohje on julkaistu jossakin muussa käsityölehdessä viime syksynä.  Ohje löytyy myös mm. Täältä.

Lankana oli seiskaveikkaa, puikot 2,5, koska minulla on löysä käsiala. 

Varsi on valepalmikkoa.

Varren mallikerta on 15 silmukkaa, itselläni oli tämä määrä jokaisella neljällä puikolla, eli yhteensä 60 silmukkaa varressa.

Kantapään jälkeen kavensin silmukoita niin, että puikoilla oli 14,15,15, ja 14 s, koska sukat menivät lahjaksi pienijalkaiselle.

Kärkiosaan tein kuvion joka on osa Taimitarhan Ystävänpäiväsukkien 2017 ohjetta.

Olen nähnyt tosi monta erilaista mökkisukkaa tehtynä monenlaisista langoista, ja tuntuu, että tämä malli sopii melkein minkä tahansa langan kanssa, kunhan langat erottuvat toisistaan kyllin selvästi. Tämä toimii jopa kirjavan langan kanssa. 
Ehkä joskus kokeilen tehdä toiset mökkisukat toisenlaisella väriyhdistelmällä. 

Uusi blogi kuoriutuu.

Oikein hyvää uutta vuotta 2017!

Jo jonkun aikaa olen kaivannut takaisin blogin kirjoittamisen pariin. Vanhassa blogissani päivitys on tehty viimeksi joskus viimevuoden keväällä tai kesällä. Olen pitänyt aiemmin blogia leivonnasta ja puutarhastelusta määrittelemättömän ajanjakson. Olisin voinut jatkaa vanhoja blogeja, mutta tässä kohdassa elämää uuden blogin aloittaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Toivottavasti te, rakkaat vanhat blogiystäväni, löydätte myös tänne uuteen blogiin.

En oikein vielä tiedä, mitä kaikkea tähän blogiin tulee kirjoitettua. Ihan varmaa kuitenkin on, että vanhojen blogien teemat ovat läsnä enemmän tai vähemmän. Sillä yhtä varmaa kuin se, että kevät tulee joka vuosi, on se, että puutarhakärpänen iskee minuun viimeistään kun olisi aika pestä keittiön ikkunat. Luultavasti se iskee jo ensiviikolla, kun posti tuo uuden siemenkatalogin. Puutarhablogien maailma on jotakin mitä voin suositella ihan kaikille jollakin tavoin puutarhojen kanssa tekemisissä oleville. Puutarhablogeista löydän rakkaat blogiystäväni, ja heidän kirjoituksensa ja valokuvansa ovat olleet minulle vuosien ajan inspiraation lähteenä.
Karoliinan puutarha- blogissa on mainio puutarhablogien linkkilista joka on jaettu alueittain Suomen kasvillisuusvyöhykkeiden mukaan. Sieltä löytyy suuri osa suomalaisista puutarhablogeista.

Keittiössä puolestani häärin sekä työssä että vapaa-ajalla, joten sitä aihetta on vaikea välttää. Leivonta- ja ruokablogien ihanuus on loputon kokeilun halu ja uusien reseptien kokeilu, sekä näiden kokeilujen jakaminen toisten saman mielisten kanssa. Minua viehättää myös Salainen leivontaystävä- kierrokset, jotka perustuvat yksinomaan toisten ihmisten ilahduttamiselle ja uusien ideoiden jakamiselle ja vastaanottamiselle. Olen itsekin osallistunut taannoin Salaisen leivontaystävän kierroksiin, ja sitäkin voin suositella kaikille leivonnasta kiinnostuneille, jotka pystyvät sitoutumaan ajatukseen yhtäjaksoisesti kolmeksi kuukaudeksi. Kannattaa ihmeessä ottaa selvää, ja lähteä mukaan.  TÄÄLTÄ löytyy alkuperäinen aihetta käsittelevä blogi. Täältä löytyy leivontablogini.

Koska meillä on mökki, jossa uskoakseni ja toivoakseni vietämme perheeni kanssa paljon aikaa, luvassa on myös päivityksiä mökkeilyn ihanuudesta. Mökki sijaitsee meiltä tunnin ajomatkan päässä. Luonnon kaunis mökkitontti on jotakin, jollaista en uskonut olevan olemassa unelmissanikaan. Joskus käy niin että unelmat toteutuvat ennen kuin niistä on osannut kunnolla uneksiakaan.

Työskentelen alaikäisten turvapaikanhakijoiden parissa. Työstäni juttelen lähinnä ruuanlaiton näkökulmasta. Työni kirvoittaa myös ajattelemaan hieman uskontoa, politiikkaa ja muuta pöhinää maahanmuuton ja maailman levottoman tilanteen ympärillä. Näistä teemoista saatan jutella jonkin verran, tai sitten en. Aika näyttää. Ainakin jaan tänne muutamia reseptejä, jotka on tulleet matkanvarrella tutuiksi. Alla oleva kuva on afgaanien uudenvuoden juhlasta, joka muistuttaa koristeluiltaan monelta osin meidän pääsiäistämme. Sitä vietetään keväällä 21.3., pääsiäisen aikoihin.

Kaiken tämän lisäksi blogissani vilahtavat varmasti meidän koiruudet, Fiina ja Huugo. Fiina on ansioitunut myyrien metsästäjä, ja ollut puutarhassamme suureksi avuksi vähentäen ehtymätöntä myyräkantaa. Se on suomenlapinkoiran ja norjanharmaanhirvikoiran sekoitus, mahdollisesti siinä on joitakin muitakin rotuja. Fiina on jo vanhus, 11 vuotias, ja sillä on vähän vanhuuden tuomia kremppoja. Mutta yhä se jaksaa innostua ihmistensä kotiintulosta tai siitä, kun naapurin viljapellossa kävelee peura. Huugo on pohjanpystykorva. Se on vasta pentu, pian vuoden vanha. Huugosta on kasvamassa taitava lintuhaukkuja ja mieheni uskollinen metsästysseuralainen. Se pitää myös omalta osaltaan huolen, ettei keittiön ikkunat ole koskaan täysin puhtaat, koska ikkunoista pitää kurkistaa sekä terassilta sisälle, että keittiöstä ulos. Naapurin isäntä on sen alituisena tarkkailun kohteena, eikä se ole pysyä nahoissaan, jos se joutuu seuraamaan sisältä, kuinka naapurissa leikataan ruohoa tai pestään autoa. Molemmat karvakaverit ovat rakkaita perheenjäseniä. Mietin joskus, että onko ihmisissäkin luonteeltaan pystykorvia, terrierejä, spanieleja ja noutajia. Onko meidän perheen temperamentissa jotakin mikä sopii yhteen pystykorvaisten koirien kanssa?

Lisäksi saattaa tulla jutustelua kaikesta mahdollisesta arkeeni liittyvästä. Kodista, sisustuksesta, kirjoista, elokuvista, konserteista, käsitöistä. Mistäpä tuota tietää etukäteen sanomaan. kaikesta elämääni joutuvasta kerron kuitenkin kaikista mieluiten yhdistämällä valokuvia ja tekstiä. 

Tavallinen arki on parasta. Arjen tavallisuudessa ja sen pienissä kiitollisuuden aiheissa on sen siunaus.