Tulppaaniaika

Ihan tavallisena päivänä kun nouseva aurinko näyttää elämisen jäljet ikkunassa

ihan tavalliset tulppaanit

tuovat tavattomasti iloa.

Arjen tiimellyksessä ne unohtuvat maljakkoon

vähän liian pitkäksi aikaa.

Sinisiä tulppaanejahan ei ole olemassa. Minä varmasti kuvittelin kaiken.

Kaunista maaliskuuta!

Vuoden väri

Ihana blogiystäväni Riina Versoja Vaahteramäeltä- blogista kyseli postauksessaan , löytyykö puutarhasta tämän vuoden muotiväriä, violettia.  Itse olen oppinut että se on violetti, monet taitavat sanoa liila, tai lila. Vanhoissa satukirjoissa värin nimi on sinipunainen.

Viime kesänä ulkoilutin kameraani harmillisen vähän. Aja puutteen lisäksi yksi syy oli, että kamerani ei enää oikein ollut hyvässä terässä, ja aina kuvauskierroksen jälkeen olin turhautunut, kun valokuvat olivat aina vaan entistä suttuisempia. Lopulta tilasin uuden kameran, joka saapuikin onneksi parahiksi ennen Tukholman reissuamme.

Muutamia violetteja ikisuosikkeja kuitenkin löytyi viimekesältäkin.

Nämä "mummonmyssykkäakileijat" ovat asuneet tällä tontilla paljon meitä kauemmin.  Ne ovat risteytyneet vuosikymmeniä keskenään ja tavallisista yksinkertaisista akileijoista on tullut tämmöisiä hauskan syttyräisiä. Niissä tumma sinivioletti on ehkä parhaimmillaan.

Vuorikaunokki on puhtaan kirkkaan sininen, mutta sen keskustassa on purppurainen violetin sävy.

Jo nupussa on aavistus violettia.

Ihan tavallinen metsäkurjenpolvi on yksi rakkaimmista luonnon perennoista.

Taatankurjenmiekat ovat kummallisen näköisiä. Niidenkin suojuslehdissä on ripaus violettiin vivahtavaa purppuraa.

Keto-orvokit voivat olla melkein minkä värisiä tahansa. Usein niissä on kuitenkin enemmän tai vähemmän violettiin vivahtavia sävyjä. (Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa on myös keto-orvokki.)

Ihanat harakankellot ovat myös violetteja.

Tietenkään ei pidä unohtaa kevään ensimmäisiä. Krookusten nouseminen muuten kuolleen näköisestä maasta on joka kevät yhtä ihmeellistä.

Sinivuokonnuppujen hauras kauneus saa nöyräksi joka kerta.

Olikin hauska ajatus etsiskellä kesän kukkakuvista muotiväriä! Kiitos Riina inspiraatiosta!

Ruusun tuoksua

Onpahan kesän alku huiskahtanut vauhdilla. Huh!

Tänään kuitenkin ruusuisia mietteitä, kun pitkästä aikaa ehdin tänne blogin puolelle, ja sopivasti eilen kävin isän ruusuja katsomassa.

Aloitetaan ruusuinen kierros. Olkaa hyvä:

Paapeli

Juhannusruusun kukinta on yltäkylläinen.

Pietarin ruusu

Oulujoen punainen harison

Lauraliini :) mun oma ruusu.

Hanna

Theresan ruusu

Suviruusu, Poppius

Tove Jansson

Kiiminki

Ristinummi on yksi upeimmista.

Sen kukka voi olla jopa 15 cm halkaisijaltaan.

Idän metsäruusu

Idän metsäruusun ja rugosan risteytys

Metsäruusun ja sen jälkeläiset tunnistaa hyvin erikoisista suojuslehdistä

Tuulia

Margit Matilda

Valkoinen orjanruusu

Suzanne

Hailuoto

Hailuoto kävisi hyvin rinteisiin maanpeittäjäksi maanmyötäisen kasvutapansa ansiosta. Tässä se peittää ojan piennarta.

Seager whealer

Mökinruusu on samantapainen kuin Torniolaakson ruusu, mutta siinä on hieman suuremmat kukat ja ei niin pitkät versot kuin Tornionlaakson ruusussa.

Metsätalo. Tästä monet toivovat juurivesoja, mutta sepä ei niitä tee juuri lainkaan.

Koreana, Korean ruusu

Wasa gaming

Maija Hesperia

Ylenpalttinen Poppius

Leeuska

Juhannusmorsian

Fröökynän ruusu

Patela kukkii syksyyn asti

Islantilainen ruusu Hilda

Rudolf, löytöruusu Helsingistä

Red Nelly

Olkkala

Moje Hammerberg

Nutkan ruusu

Undi, sukuni mailta Virosta löytynyt ruusu. Lehdet ovat harvinaisen vaalean vihreät koko kasvukauden.

Nils

Laxa, avautuva kukka on lohen punainen, avonainen ihan hennosti punertava.

Ruskelan kukat tuoksuvat sitruunaiselta

Kerisalo

Fazers röda on kasvanut  kolmatta metriä korkeaksi. Upea ruusu vapaasti kasvavaan aidanteeseen.

Noniin. Tässäpä näitä. Osa jäi pois, mutta suuri osa tuli mukaan. Mikä on suosikkisi?

Isän ja äidin puutarhassa on tänään avoimet ovet. TÄÄLLÄ: 
http://www.ruususeura.fi/a-suomi/muut-sivut/avoimet-tarhat-08-1.html löytyy lisätietoa.

Ihanaa heinäkuuta!