Huhti - toukokuussa minua vaivasti joku outo väsymys. Kokoajan olisin vain voinut nukkua, enkä arvannut lähteä edes ajamaan pidempää matkaa, kun pelkäsin nukahtavani kesken matkan. Mikä lie kumma ollut. Yksi arvelevani salaliittoteoria on, että se oli joku long covid oire tai vastaava. Vaan mistäpä tuota tietää. 🤷🏼♀️ Nyt olen taas enemmän oma itseni, mutta nöyrtymään olen joutunut oman väsymykseni edessä. Taas kerran. Tavallaan on ollut onni että sää on ollut niin vilpoinen että kukkien ulosistutusta on täytynyt viivyttää, niin ei oikeastaan haitannut vaikka olin kesken istutussesongin poissa pelistä. kun elämä antaa sitruunoita, niistä voipi tehdä limonaatia.
On ihanaa kun on kesä!
Ruislintu asustelee jossain lähistöllä ja raaskuttaa kummallista räikkälauluaan taukoamatta.
Talitintti on tehnyt pesän talon hirren rakoon kukkapenkin viereen ja sieltä kuuluu kova sirputus aina, kun tutkailen kukkamaata lähempää.
Kyyhkypariskunta pesii koivussa joka kasvaa keskellä koiratarhaa. Niiltä joko puuttuu kokonaan itsesuojeluvaisto tai sitten ne pitävät jännityksestä joka tulee siitä että kaksi riistaveristä koiraa ryntäilee niiden alapuolella.
Olen ollut kovasti mielissäni siitä , miten uusi kukkamaa on kehittynyt vuodessa paljaasta multapenkistä reheväksi istutukseksi. Kaikki ylimääräiset kolot ovat peitossa,kun penkkiin huiskaittamani keltasauramon, ahdekaunokin, pietaryrtin, päivänkakkaran ja puna-ailakin siemenet ovat itäneet viime kesänä ja tänä kesänä luvassa on runsasta kukintaa.
Nyt parhaillaan kukkii ukkolaukat, illakko, metsäkurjenpolvi ja puna-ailakki. Kohta joukkoon liittyy päivänkakkarat ja verikurjenpolvet.
Kylmä alkukesä ei ole juurikaan antanut yksivuotisille kesäkukille mahdollisuutta kasvaa. Olen kuitenkin saanut jonkin verran kukkia kerättyä kimpuiksi asti,kiitos luonnonkukkien ja aikaisten perennojen. Saa nähdä lämpeneekö säät vai kuinka käy.
Kruunuvuokot ovat työntäneetuutsman yksittäisen kukan. Ne ovat kyllä niin kertakaikkisen kauniita, että en oikein tiedä miten päin olisin.
Voikaa hyvin!
