keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kevään pikakelaus.


Humpsis vaan, kevät meni menojaan, ja kesä tuntui tulevan kertaheitolla pihamaalle.

Kaikki pienet ihanuudet kukkivat auringon paahtaessa ja kevättuulen tuivertaessa. Kaikkien perään en ehtinyt edes mennä kameroineni.  

Pikkukäenrieskoja on joutomailla siellä täällä pikkutuppaita. Joskus näkee vanhoja puutarhoja, jossa käenrieska on valloittanut koko nurmikon omenapuiden alla - voiko somempaa ollakkaan.



Valkovuokot taipuvat tuulessa. Ihan tarkkaa kuvaa on mahdoton ottaa.


Ihastun pellon reunassa valtaisaan leskenlehtimereen. Kevään keskipäivän aurinko on niin kirkas, että kaikki kuvani "paloivat puhki".



Skillat valtaavat hiljalleen alaa etupihan nurmikolla.


Kukkapenkissä loistaa punainen sinivuokon munnos, joka on isäni lapsuuskodin maisemista kotoisin.


Kevätkaihonkukka



Tähän väliin pieni päivitys fasuista.
Fasaanitarhan hoodeilla on säpinää. Villi fasaanikukko koikkelehtii tarkastamassa tarhan asukkeja.



Tarhan puolella kukot röyhistelevät rintaansa, ja pitävät vierasta silmällä.


Rouvilla on munintaprojekti meneillään. Ne munivat vähän minne sattuu. Välillä näyttää siltä, että muna olisi pudonnut "kyydistä" vahingossa kesken juoksun, kun munia löytyy niin lätäköistä kuin keskeltä hiekkakenttääkin. Osa munii vähän siivommin havujen suojaan maakuoppaan. Niille vasiten rakennetut munintapaikat ovat olleet vain muutaman rohkean kokeilijan käytössä. 


Hautomakoneessa puksuttelee uusi fasaanisukupolvi. Kuoriutumista odotellaan tapahtuvaksi noin viikon kuluttua.


-------------------------

Takaisin kukkiin, noin viikon kuluttua edellisestä kukkapäivityksestä..
Yksi yksinäinen tulppaani kukkii keskellä nurmikkoa mukulaleinikkien joukossa. Mistä lie siihen saapunut.


Aika ihana!


Toukokuun alussa meidän esikoinen täytti 14 vuotta. Mihin ihmeeseen vuodet juoksevat?



Juhlahumua ennen olen yleensä laittanut kesäkukat terassin kukkalaatikoihin. Valitsimme kukat kuopuksen kanssa paikallisesta rautakaupan puutarhamyymälästä. Tänä vuonna laatukkoon pääsivät taivaansiniset ja purppuran väriset orvokit, valkoisia ja vaaleanpunaisia neilikoita, hopeaputousta ja lankaköynnöstä. Pikkuorvokit ja neilikat jaksavat kukkia syksyyn asti, kun istutusmullan lannoittaa ja kalkitsee hyvin, ja kukat saavat vettä riittävästi, ja kuihtuneita kukkia napsii silloin tällöin. Olen kierrättänyt samaa istutusmultaa monta vuotta lannoituksen turvin, eikä ongelmia ole ollut. Aurinkoiselle terassille olen hankkinut altakastelukukkalaatikot, jotka vetävät vettä nelisen litraa kerralla, ja pidentävät kasteluväliä helteilläkin jopa reilun viikon mittaiseksi.


Etupihan kivikkokukkamaassa purppuratuomi, kevätvuohenjuuri, kirsikat ja Ella-mummin esikot paistattelevat helteessä. Tuntuu, että mehiläisillä on nyt yhtäkkiä puuhaa ihan joka paikassa. Haaveilemme myös omista mehiläispesistä jossain vaiheessa. saa nähdä, toteutuuko se haave. 







Äitien päivänä lapset keräsivät ihanat kimput puutarhasta.



Nyt parhaillaan vanha Punakaneli- omenapuu kukkii valtoimenaan.












Nautitaan ihanasta kesäsäästä! 




Voikaa hyvin!


2 kommenttia:

  1. Tämä toukokuu on kyllä ollut ihan uskomaton, vain muutamassa viikossa täysi kesä päälle:)

    VastaaPoista
  2. Hei! Jätin juuri kommentin Sokerihiiren kotikoloon säästäjänkakusta. ;-)

    VastaaPoista

Kommentista tulee aina niin hyvä mieli! Kiitos!