sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Onnen löytöjä


"Äitii!! Tule katsomaan!! Minä löysin onnenlöydön!"

Näin hihkui meidän seitsenvuotias onnessaan pihan joutomaalta kylätien vierestä. Arvasin jo, mitä hän on löytänyt, sillä itse kyyristelin kivikkopenkissä kuvaamassa samaa ihmettä: sinivuokkoja!


Sain mieheltäni lahjaksi uuden makroputken hiljattain, ja nyt pääsi kamera vihdoin tositoimiin kevään ihmeitä kuvaamaan. Pikkuisen on vielä jotkut asetukset varmaan päin honkia, mutta on kuitenkin ihanaa, kun kamerassa on putki, jolla saa edes jonkinlaisia kuvia.

Sinivuokot on todella onnen löytö! Niistä kevät alkaa meidän pihalla.


Joutomaalla ihan sinivuokon vieressä törröttää vielä viimekesäinen kultapiisku. Ne saavat levitä joutomaalla oikein mielellään.


Joutomaalle on ihan salaa kylväytynyt myös koiranheisi. Viimekesänä huomasin sen ensimmäisen kerran kodinhoitohuoneen ikkunasta pyykkejä laitellessani, se kun kasvaa yhden lahopuupinon takana ikkunan kohdalla. Vaikka hieman kyllä nolottaa, että miten en ole tullut huomanneeksi sitä aiemmin, pensas on nimittäin jo reilusti yli parin metrin korkuinen. Myrkyllisistä marjoistaan huolimatta tämä pensas saa jäädä, sen kukinta on niin hieno. Eikä meillä enää ole niin pieniä lapsosia, että pitäisi pelätä marjojen joutuvan heidän suuhunsa.


Kylätien varressa ojan pohjalla leskenlehdet kukkivat täyttä päätä. Olen joskus miettinyt, että ulkomailla leskenlehti varmasti kelpaisi haluttujen perennojen joukkoon. Sehän on vähän kuin ruttojuuri pienoiskoossa; kauniit kukat tulevat ennen komeita lehtiä. Lehdet ovat kauniit ja peittävät hyvin kasvupaikkansa laihassakin maassa. leviämisintokin taitaa olla vähän kuin ruttojuurella mutta pienemmässä mittakaavassa. Mietin jopa, että leskenlehteä voisi ihan hyvin istuttaa johonkin puutarhalammen rannalle. Rikkaruohohan on kasvi väärässä paikassa. Mutta jos rikkaruohon istuttaa johonkin tarkoituksella, silloin se ei enää ole rikkaruoho. ;)


Keskellä pihaa nuoren tammen juurella loistaa yksi pieni aurinko: Krookus! Ihan yksin se siinä kasvaa, muista monista sen kavereista ei ole vielä tietoakaan.
Ihmettelen, että missä minun lumikelloni ovat, kun yleensä ne kukkivat ennen muita kukkia. Odotellaan...


Poikalapsi löysi myös kevään ensimmäisen hämähäkin. Voi riemua, kun luonto herää!  "Äiti katso kuinka hieno!"
Voin kyllä yrittää valokuvata tätä vipeltäjää, mutta käteeni en sitä ota. "Ei kiitos, pidä sinä vain."


Nautitaan keväästä! Kaunista viikkoa!



2 kommenttia:

  1. Ihania onnenlöytöjä... ja upeita kuvia. :)
    Keväistä viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Kyllä se sinivuokko oli onnenlöytö omassakin lapsuudessa. Siitä tiesi kevään tulleen.

    VastaaPoista

Kommentista tulee aina niin hyvä mieli! Kiitos!