maan tasalla

Ihan yllättäen tulikin taas lämmintä. Koko viikkoon ei ole huvittanut mennä ulos ollenkaan, kun hyytävä viima on tunkenut luihin ja ytimiin heti kun edes nenän nipukkansa on pistänyt ulos. 

 Krookukset  ovat myös saaneet tuta hyisen kevät sään  rae- ja lumisateineen. 

uutama kuitenkin vielä sinnittelee. Ovat viisaasti pysytelleet maan sisuksissa tarpeeksi pitkään. 

Jotenkin liikuttaa tämä yksinäinen keltainen krookus ja rykelmä kevättähtiä. Kevättähdet eivät ole uskaltaneet kasvattaa edes varsia vaan ovat varmuuden vuoksi jääneet kukkimaan aivan maan rajaan, kun taas yksinäinen kirkkaan keltainen krookus on kuin keväthuutomerkki, tai kuten ulkomaan kielellä sanotaan, the statement. 

Osa sinivuokoisrakin on kolhiintunut raekuuroissa.

Suurin osa on kuitenkin avannut nuppunsa vasta takatalven kaikottua. 

Näin kevään ensimmäiset perhoset, nokkosperhosen ja neitoperhosen.  Valokuvaajaa ne välttelivät kuitenkin, kun sen mukana kulki pelottava varjo. 

Kärpänen sentään suostui hetken istumaan kuvattavana leskenlehden mykerössä. 

Leskenlehdet on kertakaikkisen ihania. Pohdin, että taidan istuttaa niitä pihalammen reunalle ihan vartavasten. Lammen jää on sulanut. Koitan kytätä että pongaisinko rupisammakon kutunauhoja tai itse sammakoita, mutta voi olla että käy samoin kuin aiempinakin vuosina, että löydän sammakot vasta kun lampi on täynnä nuijapäitä. Lammikosta huolimatta meillä ei juurikaan ole hyttysiä,  sammakonpoikaset syövät niiden toukat erittäin tehokkaasti. 

Istutin tänään tuoksuherneet ulos. Ne ovat nyt matkustaneet ulos ja sisään niin pitkään, että päätin että nyt saa riittää. 

Istutin ne olkikatteen päälle pussimultaan ja ripottelin päälle vähän kanankakkia ja lampaanvillapellettiä, josko se vähän pitäisi jyrsijöitä loitolla.  

Lopuksi vähän nostin olkia vielä taimien niskaan suojaksi auringolta ja pakkasilta.  Vielä ei näytä oikein miltään, mutta toivoakseni ne tässä viihtyvät ja kasvavat.

On aika ihanaa kun on olkia mitä käyttää! 

Tuoksuherneistutukseen meni kaksi pientä paalia, eikä naapurista saatu olkikasa pienentynyt vielä yhtään. 

Nyt on aika vähän lepäillä ja nauttia sunnuntaista. Nyt ollaan tosiaan taas jo kuun puolivälissä melkein. Mihin kummaan tämä aika juoksee näin keväisin? 

Ps. kiitos ihanista kommenteista! Jostain syystä puhelimella vastaaminen takkuaa taas. Vastaan kaikkiin asap. Ja toivon löytäväni aikaa blogikyläilyihin myös. 💚