Tänään heräsin vähän liian aikaisin jostain syystä. Koiruus pyysi päästä ulos, ja menin sen seuraksi.
Koiran hoidellessa asioitaan seisoin terassilla ja kuuntelin aamuyön ääniä. Joku lintu huuteli metsästä ja naapurin pellolle asettuneesta hanhiparvesta kuului silloin tällöin aamutoimien ääniä.
Kaikkein lähimpää kuului kuitenkin hyvin tunteellisen kuuloinen sammakoiden kevätlaulu. Meidän lammikkossa on alusta asti ollut rupisammakoita, ja oletan että ne siellä pitivät omaa soidintaan nytkin, vaikken kyllä tunnista äänestä, että mikä sammakko lammikossa laulaa.
Kevätlaulu tietää sitä, että kesän ensimmäiset hyttysentoukat tulevat syödyksi parempiin suihin kasvavien nuijapäiden toimesta. Ja sitä, että juhannuksen jälkeen puutarhassa hyppelee suuri joukko pieniä konnan poikasia. On upeaa, että puutarhassa on omasta takaa tällainen tuholaistorjuntaresurssi. Kuinkahan moni niistä sadoista poikasista kasvaa aikuiseksi ja palaa kotilampeen kutemaan? Ja montako vuotta siihen menee?
Emokonnat ovat valtavan kokoisia. Kerran säikähdin perusteellisesti kun kukkamaata kitkiessäni vedin valvatin multapaakun mukana käsiini suurikokoisen rupisammakon. Siellä kukkamaassa siis ne aikuiset sammakot viettävät kesänsä, olinkin aina miettinyt että minne ne katoavat kutemisen jälkeen! Pahoittelin sammakolle häiriötä ja aiheuttamaani kaaosta ja asettelin sen takaisin akileijan lehtien alle päiväunille.
Toinen rupikonna tuli vastaan rikkaruohoämpäristä joka oli jäänyt kasvimaan reunalle ja oli puoliksi täyttynyt sadevedellä. Kipatessani ämpärin sisältöä maahan, sieltä ruskettuneiden vetisten rikkojen joukosta ryömi vielä kukkamaan asukkiakin kookkaampi rupisammakko. Miten ihmeessä se oli sinne ämpäriin edes päässyt? Ja kuinka se oli selvinnyt siellä ämpärissä elossa? Tiedän kyllä että ne talveksi kaivautuvat lammen pohjamutiin, mutten jotenkin ollut koskaan ajatellut että ne voisivat myös kesäaikaan horrostaa vähällä hapella jonkun astian pohjalla.
Ihme otuksia.
Täältä opiskelin vähän lisää rupikonnasta, nyt kun tässä aamulla on aikaa ennen töihin lähtöä. Aurinkokin nousee jo. Kello on viisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentista tulee aina niin hyvä mieli! Kiitos!