Yhtenä samettisen pehmeänä talvi-iltana saavuimme luonnon rauhaan.
Oli ihan hiljaista. Sumu hiipi pitkin lumista järvenselkää. Aurinko oli painumaisillaan utuisen horisontin taakse.
Sielu lepäsi.
Teki hyvää vain olla ja hengittää siinä maisemassa.
Aamulla sumu oli poissa ja aurinko paistoi kirkkaasti. Haettiin aurinkolasit ja lähdettiin kasomaan mitä Mörölle kuuluu. Mörkö asuu saaressa. Voit lukea lisää kiltistä Möröstä vanhasta blogistani TÄÄLTÄ.
Kun kamera roikkuu kävelyretkellä kaulassa, menee horisontti välillä vähän miten sattuu.
Huumaannuin lumisesta auringossa kylpevästä järven selästä.
Saaren varjossa oli hyvä lepuuttaa silmiä, ja käydä hankeen makuulle. Ja tehdä enkeleitä.
Mörkö odotti omalla paikallaan saaren kärjessä. Se nukkui talviunta. Eikä se herännyt vaikka söimme eväitä sen kainalossa.
Seuraavana aamuna sää oli jälleen muuttunut. Oli suojasää, ja aurinko oli pilvessä. Erinomainen lumiukkokeli.
Hangelle ilmestyi pari hilpeää hahmoa. Otus ja hänen uskollinen lampaansa...
Sinne ne jäivät päivystämään, siltä varalta, että hymyilevä Mörkö heräisi ja haluaisi juttuseuraa.
Nuo ensimmäiset utukuvat ovat upeita. Hiljaisuus ja rauha välittyy niistä täydellisesti. Mörkökin taitaa olla varsin kiltin oloinen.
VastaaPoistatuo hetki tuolla utuisessa mökkirannassa oli ainutlaatuinen. Olisin voinut viipyä siinä maisemassa tuntikausia.
PoistaMörkö tuntuu voivan hyvin. On hauskaa kun retkillä on joku päämäärä, eikä kierretä saarta vain umpimähkään, siksi on kiva ehdä retkiä Mörkökivelle. Mörkö tulee iloiseksi kun sitä käy katsomassa. :)
Aivan ihania tunnelmakuvia, tässä ja aiemmissa postauksissasi.
VastaaPoistaKukkakuvat tammikuulta antavat lupauksen kukkaloistosta, jota blogissasi on totuttu näkemään ja nähdään taas kunhan kevät etenee. :)
Kaunista maaliskuista viikkoa! <3
Kiitos Sara kauniista sanoistasi!
PoistaKaunista viikkoa sinulle myös!