Koska kukkii

Lapsena opin maatilalla, että säilörehun ensimmäinen sato on korjattavissa kun syreeni kukkii, ja toinen sato josta tehtiin täysviljasäilörehua on valmis kun punaherukat alkavat olla kypsiä. Silloin puhuttiin siitä että näillä kasveilla oli sama lämpösumma. 

Puutarhurien kesken puhuttaessa lämpösumma on vähän oudompi käsite, mutta kun termin kuulee, heti ymmärtää, että miatä on kyse. Sato kypsyy ja kukat kukkivat kun ne ovat saaneet tarvitsemansa määrän lämpöä. Siksi helteet saavat aikaan kukintatulvan, kun lämpösumma tayttyy joillakin lajeilla ihan hetkessä. 

Anun puutarhasta haastoi arvaamaan, milloin kevätkukat puhkeavat kukkaan tänä vuonna. Haaste on alunperin kotoisin 

Hiidenkiven puutarhasta blogista. Hauska kun näin tuli mahdollisuus myös tutustua itselleni uuteen blogiin.  

Tämä kulunut talvi on ollut kyllä kovasti erilainen kuin mihin ollaan viime vuosina totuttu. Tosin onhan näitä lauhoja talvia ollut joskus ennenkin useampi putkeen. 

Toissaviikon ihmeellisen lämpimät säät vaihtuivat vielä ihan kunnon napakkaan pakkaseen ja talvikeliin. Viikko sitten olisin saattanut siis veikata aivan toisin kuin nyt, kun näytti kovin lämpimältä ja keväiseltä. 

Tosin, muutamana edellisenä vuonna touko - kesäkuussa on ollut viikon tai kahden perusteelliset helteet, jotka ovat kirittäneet monet kukat kasvuun aikaisin, ja ennostaminen olisi silloinkin mennyt pieleen jos katsoo ennustushetkien säätä. Ainut varma asia on että kevät tulee todennäiköisesti enemmän tai vähemmän keikkuen.

Viime vuonna krookukset puhkesivat täyteen kukkaan 15. huhtikuuta. 

Veikkaan, että tänä vuonna ne aloittavat aikaisemmin, ehkäpä jo 5.4. 

Omenapuut aloittivat viimevuonna kukinnan jo 23.toukokuuta. Arvelen,että tänä vuonna toukokuu on helteinen, ja ensimmäiset omenapuut kukkivat jo 18.toukokuuta. 

Juhannusruusut kukkivat viime kesänä jo 5. kesäkuuta. Arvelen että tänä vuonna käy samalla tapaa, ja juhannusruusuja saadaan jo ylioppilasjuhlien kakun koristeeksi. Arvelen että kukinta alkaa tänäkin 

vuonna 5.6.  

On tässä kymmenen vuoden sisään sattunut sellaisiakin viileitä kesiä, että juhannusruusu on kukkinut vasta "oikeaan" aikaan juhannuksena. Blogiystävien tapaamisessa isäni ruusupuutarhassa viikkoa ennen juhannusta ei kukkinut juurimikään muukuin karjalanruusu. jonain vuonna juhannukseen mennessä alkukesän ruusujwn kykinta on jo ohi.

Minulla on vielä paljon opittavaa lämpösummista, mitä tulee kasvattamiini leikkokukkiin. 

Veikkaan kuitenkin, että Jaloleinikit ehtinevät kukkaan pääsiäiseksi, ehkäpä yhdessä narsissien kanssa.  Jaloleinikeiden kanssa kävi niin, että realistisesti istuttelin ne aika tiuhaan, niin sitten ei menisi tilaa hukkaan, jos kaikki mukulat ei lähtisikään kasvuun. No, nyt tilanne on se, että minun on osa leinikeistä istutettava uudelleen väljemmin koska kaikki mukulat itivät  Tavallaan tämä on tietysti positiivinen ongelma, että kasvit itävät paremmin kuin luulisi. Se antaa positiivisrn potkun takamukselle samalla kun harmittelen että kylvämäni eustomat eivät sittenkään itäneet. Mutta ensimmäinen vuosi on täysin kokeilua, ja jo aloittaessa täytyy suhtautua niin, että jotkut kukat kasvavat kuin ajatus, ja jotkut ei sitten millään. 

Jos kaikki menee hyvin, ja kevät sää sallii, istutan tuoksuherneet ulos huhtikuun alussa, ja ennustan, että äiyienpäiväksi saadaan ensimmäiset kukat kimppuihin. 

Saa nähdä. 

Yhtä jos toista muutakin on  kasvamassa niin, että toivon saavani niistä satoa kesäkuussa. Päivämäärä on täysin epämääräinen, kaikki riippuu kevään säistä ja siitä,saanko taimet pysymään hengissä ulosistutuksen jälkeen. Olisihan se hienoa, jos esimerkiksi daaliat aloittaisivat kukinnan jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja juhannuskimppuun saataisiin leijonankitoja ja zinnioita. Mutta saa nähdä. 

 

Tämä oli hauska haaste. Luuulen että tämä on jo kiertänyt blogistaniassa aika lailla, mutta jos nyt sattuu niin ettet  ole tähän haasteeseen vielä vastannut, niin ota se tästä mukaasi. 

Säännöt: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista), muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. 

Mää- lannoitusta

Oli tuossa kommenteissa puhetta näistä lampaanvillapelleteistä. Että mitä ne on oikein ja miksi käytin niitä kun koulin taimia.  

Tämäon puhdas kokeilu, sen perusteella mitä olen kuullut ja lukenut aiheesta. Lampaan villalla sanotaan olevan paljon hyviä vaikutuksia puutarhassa. Se on uusiutuva ja ekologinen hitaasti liukeneva lannoite, ja lisäksi lampaan rasvan hajun sanotaan karkoittavan tuholaisista ehkä inhottavimpia, eli etanoita. 

Onhan minulla tuota kanankakkia tuolla vaikka kuinka, ja sekin on hajunsa puolesta sellaista mitä moni tihulainen välttää. Mutta pelkään sen olevan vähän liian tuhtia tavaraa hennoille taimille, vaikka se olisikin makuuntunut kaikessa rauhassa talven yli ja lisäksi siinä on paljon kuiviketta joukossa.  

Kanankakkia sekoitin kyllä kasvialustaan kun istutin jaloleinikin mukuloita, mutta piilotin sen kalkin, perliitin ja pussimullan kanssa parin kymmenen sentin syvyyteen. Leinikin juuret löytänevät sen sieltä sitten kun ne ovat riittävän kehittyneitä kestämään vahvempaa tavaraa. 

Niinpä tarvitsin jotakin pikkutaimilleni sopivaa lannoitusta joka tapauksessa. Ja parempi olisi, jos lannoitteen voisi ripotella mukaan koulintavaiheessa, niin ei tarvitsisi lotrata kastelulannoitteen (bokashi-teen) kanssa niin usein. 

Bokashi on kyllä myös tosi hyvä pikalannoite, ja sitä annan edelleen lisäksi mm. daalioille silloin tällöin, niiden lehdet alkavat kellastua aka nopeasti lannoituksen puutteesta. En vain ole tyyppiä, joka kirjaisi ylös että koska on lannoitettu ja kuinka paljon, niin on varmempi taata peruslannoitus jollakin muulla ja pitää bokashi- teekutsuja daalioiden kanssa vain toisinaan herkuttelumielessä. 

Juuri ennen lannoitekaupoille menemistä olin lukenut lampaan villan hyödyistä, niin oli helppo valita hyllystä lampaanvillapellettejä. 

Että tämä ei nyt ole mikään maksettu mainos, kunhan nyt vaan kokeilen ja etsin käsiisi erilaisia juttuja, joilla voisi hoitaa luonnonmukaista kukkatarhaa. 

Tässä vielä lampaanvillapellettilaatikon takateksti: 

 

Nuo pelletiton kyllä näppärä levittää, kun ne eivät juuri haise millekään ja ne on köykäisiä ripotella multaan. 

Kun ne joutuu tekemisiin kosteiden kanssa, ne näemmän hajoavat aika pian. 

Tässä leukoijan juurelle jäänyt pelletti. 

 Tänään koulin loput daaliat sekä tarhaleukoijat ja sarjasaipot. Minulla ei ole leukoijista eikä sarjasaipoista oikein mitään käsitystä, että kauanko niiden taival kylvöstä kukintaan kestää, joten nekin ovat vähän kuin kokeilua. Kumpikin on kasvattanut reippaasti jo kasvulehtiä,  joten lannoitus oli niidenkin kohdalla paikallaan. Mielenkiintoista nähdä, millaisia niistä tulee, ja ovatko ne sellaisia kukkia,joita haluan kasvattaa myös tulevina vuosina. 

Leppoisaa viikonloppua! ☀️❄️ 

Overwhelmed....

Olen miettinyt pitkään, että mikä olisi suomenkielinen hyvä vastine englannin sanalle overwhelming. Sanakirja kääntää sen sanaksi "ylivoimainen".  Mutta sitä käytetään myös positiivisissa merkityksissä, niin se voisi ehkä olla myös merkitykseltään kuin  "ylitsevuotavainen". Mutta sitten kun se sana taivutetaan verbin kanssa "I am overwhelmed.."  niin sitten kumpikaan noista käännöksistä ei sovi enään ihan sinällään. Tai ainakaan sitä ei voi kääntää yhdellä sanalla. Se voisi ehkä olla jotain että "olen pyörällä päästäni"  tai "Olen ylikuormittunut" tai positiivisemmin ajateltuna "Olen niin ihmeissäni että olen ihan sekaisin".   Kuten huomaatte, ei kovin hyviä käännöksiä oikein mikään. 

Joka tapauksessa, itse olen "overwhelmed, eli  "niin ihmeissäni että sekoan", kun seuraan taimien kasvua. Joka päivä jostain uudesta purkista nousee virkeitä versoja valoa kohti. 

 

On vaikea pukea ylipäätään sanoiksi sitä nöyrää ylpeyttä sekoitettuna sekopäiseen innostukseen ja iloon, kun huomaa, että omista kylvöksistä suurin osa onnistuu. Nöyryys ja ihmetys kasvun ihmeen edessä on kovin pakahduttava tunne. 

Sitten siihen sekoittuu se, että "ai kauheaa, minäkö sitten saan hoitaa näitä kaikkia ja kuinka saan ne kaikki pidettyä hengissä??” ,samalla kun mielikuvituksen siivin kuljeskelen jo kesässä kukkien keskellä.  

 

Sekapäiseksihän tässä tulee. Ja sitä ehkä lisää se, että taimivauvalassani kasvaa hurja määrä kasveja joita en ole koskaan ennen kasvattanut; kesäkukkia itselleni tutumpien perennojen ja luonnonkukkien sijasta. Ja niitä sitten pitäisi saada kasvatettua niin, että niistä saisi kukkia myyntiin. 

 

Hullu matka. Se tämä on. 

 Ensivuonna tähän aikaan olen varmasti vähän rennompi, kun yksi leikkokukkakesä on jo takana. 

Mutta nyt ensimmäisenä kukkafarmarikeväänäni, olen positiivisesti "overwhelmed". 

Rullaati rullaati

 

Leikkokukkatarhurien keskuudessa leviää soil blocker villitys. Se onkin tosi kätevän oloinen systeemi, jolla mullasta tehdään pieniä kuutioita, joihin voi kylvää suoraan yhden siemenen kuhunkin. Taimen kasvaessa voi tehdä isommalla blockerilla isompia kuutioita, joissa on kolo niille pienille kuutioille. Tämä kaikki säästää tilaa ja aikaa, kun työläs koulimisvaihe jää pois. Ainut haittapuoli jonka keksin, on se,että aivan pienet sentin kokoiset multakuutiot kuivuvat tosi herkästi, joten kastelija saa olla tarkkana päivittäin. 

Olin jo sormi näppäimellä tilaamaisillani soilblockerin itselleni, kun satuin löytämään jotakin muuta kiinnostavaa instagramin ihmeellisestä maailmasta. Löysin videoita, joissa ihmiset rullasivat multaa muovi-tai kangassuikaleiden kanssa rullalle. Sitten he nostivat sen tötterön pystyyn ja kylvivät siihen. 

 Päätin kokeilla taimikasvatuksiin sitä konstia, ja sille tielle jäin. Jos soil blocker säästää tilaa, niin tämä rullasysteemi säästää vielä paljon enemmän,eikä taimia tarvitae kastella niin usein koska multatilaa on rullassa riittävästi. Itse olen kastellut rullat kerran viikossa, ja se on ollut aivan riittävästi. Joten tämä konsti sopii todella hyvin myös tällaiselle suurpiirteisemmälle kastelijalle. 

Niin siis mitä että, mikä ihmeen rullasysteemi? 

No minäpä näytän. Olen tästä systeemistä edelleen aika tohkeissani. 

 Eli näin se käy: 

Leikkasin kasvuharsosta (mikä tahansa kangas tai muovi tai vaikka aaltopahvi tms. käy) noin 25cm leveitä suikaleita, jotka taitoin pitkittäin kaksin kerroin. Jätin noin parikymmentä senttiä toisesta päästä tyhjäksi, mutta asettelin muuten suikaleen päälle kerroksen multaa. Loppupätkä jossa ei ole multaa, on hyödyksi kun multaa lisätään rullaan. Se antaa "kasvunvaraa" paksummalle rulalla. 

Sitten rullasin suikaleen rullalle ja käänsin tötterön pystyyn ja kiinnitin rullan kiinni kumilenkillä. Sitten vain kylvin tavalliseen tapaan. 

Tässä alla on daalioden ensimmäinen "koulinta" helmikuun alussa. Käytännössä tässä tapauksessa se tarkoitti sitä,että rullasin rullan auki, ja lisäsin taimien päälle kerroksen multaa ja rullasin rullan takaisin kiinni. 

Eilen koulin daaliat uudelleen. Tällä kertaa tein viereen yhden ylimääräisen rullan, johon harvensin taimet niin että puolet tulivat uuteen rullaan. Samalla lisäsin lannoitteeksi lampaanvillapellettejä. 

Edelleenkin tämä rulla systeemi säästää tilaa. Nyt minulla on noin kahdessa litran kokoisen purkin kokoisessa rullassa yhteensä 25 daalian tainta, ja jokaisella niillä on kuitenkin tilaa kasvattaa vahvat juuret. Alla kuva ennen taimien harventamista, yllä harventamisen ja mullan lisäämisen jälkeen.  

Joka kerta innostun tästä systeemistä aina vain enemmän. Juuret ovat hyvinvoivia ja taimet virkeitä, tilaa säästyy ja kasteluvälit ovat pitkiä. Altakastelun ansiosta kylvökset eivät kärsi homeesta tai liikamärkyydestä.  Mitä muuta voisi taimikasvattaja toivoa? 

Eilen koulin myös leijonankitoja. Tässä kuvassa ne ovat avatussa rullassa kaikki sumpussa, mutta kuitenkin virkeitä ja hyvinvoivia. 

 Asettelin taimet uuteen rullaan noin sentin välein  köllöttelemään. Lopuksi kerros multaa päälle ja muutama lampaanvillapelletti lannoitukseksi ja mullan kuohkeutukseksi. 

Lopulta leijonankitarullia tuli kolme. (Alkuperäinen leijonankitatötterö, johon olen kertaalleen lisännyt multaa,  on ensimmäisessä kuvassa) Kussakin uudessa rullassa noin 25 tainta. Osa taimista oli vielä ihan pikkuruisia, nyt niilläkin on tilaa kasvaa suuriksi. 

 

Onhan tässäkin hommassa oma työnsä, mutta ei kai sitä voi elää siinä harhaluulossa, että taimikasvatus tapahtuisi aivan itsekseen. Ja multaa, kasvivaloja ja kosteutta tarvitaan jokatapauksessa.  Kuitenkin otan ilolla vastaan kaikki uudet konstit, joilla asioita voi helpottaa. Lämpimästi voin suositella tätä rullakonstia. Instagramissa mm. puutarhuri nimeltä @faridasober käyttää tätä metodia kaikkiin kasvimaan kasveihin tomaateista munakoisoihin ja purjosipuleihin. Hänen sivullaan on runsaasti videoita, joista voi käydä vakuuttumassa lisää. 😊 

Luuletteko että kasvit itävät nopeammin jos niitä tuijottaa oikein perusteellisesti, esimerkiksi neljä viikkoa tms.?  

Voikaa hyvin! ☀️🌸 

Maaliskuu

 

Onpa ollut ihanaa kun te vanhat blogiystävät olette tulleet tervehtimään tänne blogiin! Kiitos siitä. Olen ollut niin kauan poissa, että minua vielä vähän ujostuttaa liikuskella tuolla blogimaailmassa.

Uusiakin blogiystäviä on ilmaantunut, sekin on mukavaa. Pikkuhiljaa tämä homma tulee taas tutuksi. 

Taimikasvatushommat senkun kiihtyvät täällä suunnalla. On hassua kun ensimmäistä kertaa ikinä minulla on oikeastaan mahdollisuus kasvattaa ihan perusteellisesti pelkkiä kukkasia ihan niin paljon kuin sielu sietää. Elämässä on nyt selvästi tila, aika, voimavarat ja mielenlaatu kohdillaan tähän hommaan. Aiemmin on aina jokin noista puuttunut. Useimmiten aika ja voimavarat. 

Tein jo tammikuussa kylvösuunnitelman koko keväälle, mutta kevään edetessä siemenpussukoita on ilmaantunut melkolailla lisää. Aina löytyy vielä joku ihanuus, mitä ehdottomasti pitäisi kokeilla. Esimerkiksi kerrottu kesäpäivänhattu, valkoinen tuoksukaunokki ja kesäleimut ja kerman värinen samettikukka ovat löytäneet siemenpussien joukkoon. Kesä kukat ovat minulle ihan uusi maailma, ja nyt olen ihan ymmyrkänä ihanista vaihtoehdoista. 

Joskus parikymppisenä haaveilin, että minulla olisi kahvila, jossa olisi myös kukkakauppa ja pieni puutarhamyymälä. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin osa-aikaisessa leipätyössäni pyöritän seurakunnan seniori kahvilaa, ja osa-aikaisena yrittäjänä aloitan leikkokukkien kasvattamisen. Koskaan ei voi elämästä tietää, miten haaveet toteutuvat. Eikä sitä että kuinka paljon täytyy matkaa taivaltaa, ennen kuin huomaa olevansa unelmien kynnyksellä. 

Silloin kun päätöksiä tehdään, sitä harvoin edes tietoisesti muistaa, että tämä on joskus ollut jotakin mistä haaveilin kauan sitten. Tosin kaikki on aivan eri tavalla kuin silloin joskus ajattelin, mutta kuitenkin kaikki on ihan kuin loksahtanut paikoilleen; kukkasia ja leivonnaisia, asiakaspalvelua ja ihmisten kohtaamista. Siitähän  tässä kaikessa oikeastaan on kyse. Ja siitä että tämä kaikki tapahtuu niin, että voin tehdä sitä omien voimavarojen mukaan.

Maaliskuu on siis kevät kuukausi. Moneen vuoteen ei olekaan ollut niin keväistä kun nyt. Monta vuotta ollaan saatu taas nauttia pitkistä ja lumisista talvista, niin tällainen vähäluminen ja leuto talvi tuntuu ihan kummalliselta. Lunta on niin vähän, että harkitsen viimeisten talvikylvöjen tekemistä suoraan tulevalle kasvupaikalle. Maa on toki jäässä, mutta multaa saa kaupasta, ja monet kylmää kestävät lajit selviäisivät varmasti ihan hyvin pienissä pussimultakasoissa vaikka kevätsää päättäisikin keikkua.

Olen opiskellut ahkerasti kaikkea mahdollista kesäkukkien kasvatuksesta, sadon keräämisestä ja kukkien kuivattamisesta. 

Samalla olen  muodostanut päässäni listan kukista, jotka voi kylvää ulos vaikka jo syksyllä tai joita voi kylvää talvella ulos laatikkoon. Niitä on yllättävän paljon: Unikot, kesäpäivänhatut, ikiviuhkot, kosmokset, törmänkukat, kukonkannukset, tarhaneito, orvokki, ruiskukat, kehäkukat, olkikukat, kesäharso ja jopa leijonankidat, asterit ja auringonkukat voisi kylvää ulos talvella. Osan noista kyllä tiesinkin, mutta osa tuntuu ihan yllätykseltä ja aivan päinvastaiselta kuin mitä ajattelisi. 

Esimerkiksi auringonkukasta aina sanotaan, että se itää vasta lämpimässä maassa. Ja niinhän se varmaan onkin, mutta kuitenkin sen siemenet säilyvät myös kylmässä maassa vahingoittumatta. Käyhän se oikeastaan järkeen, nyt kun oikein asiaa ajattelen, koska  talven lintulaudalta kulkeutuneita auringonkukkia silloin putkahtaa puutarhassa esiin siellä ja täällä. 

Monet kukat kasvatan kuitenkin ihan sisällä taimeksi. Yritän saada kimppuihin materiaalia jo kesäkuussa, ja silloin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa, kuin kasvattaa taimia sisällä riittävän aikaisin. Suurin osa suomalaisista leikkokukkaviljelijöistä tähtää leikkokukkamarkkinoille vasta heinä-elokuussa, lukuun ottamatta toukokuun lyhyttä tulppaanisesonkia. Kuullessani tämän, olin hieman hämmentynyt ja yllättynyt; meidän kesä on niin lyhyt, että miksi ei hyödynnetä koko kasvukautta? Toki kaikilla ei ole mahdollisuuksia viileään taimikasvatustilaan, minkä aikaiset kylvöt ilman muuta vaativat. Mutta silti, maaliskuussakin aloittamalla saisi monia kasveja kukitettua jo kesäkuuksi. Ja sitten on lisäksi tietysti kaikki perennat ja luonnonkasvit, jotka monet ovat parhaimmillaan kesäkuussa- Pensasruusuista, syreeneistä, pensasangervoista ja heisipensaista nyt puhumattakaan. 

Viime kesänä aloin istuttaa uuden talon vierelle kukkapenkkiä. Syksyn mittaan kaivoin taimia vanhoista kukkapenkeistä sekä istutin liljoja, narsisseja ja laukkoja. Siitäkin talon viereltä on kaikki lumi sulanut.  Kylvämällä lisätyt päivänkakkarat ja sormustinkukat ja puna-ailakit ovat selvinneet talvesta vihreinä, ja ne ovat heti valmiina lähtöön, kunhan routa vähän sulaa. 

Maailma tuntuu olevan päivä päivältä enemmän mullin mallin. Valtameren takana on  johtaja, joka tuntuu keksivät joka päivä jonkun uuden hullutuksen, millä rikkoa yleisiä hiljaisesti hyväksyttyjä sääntöjä tai kansainvälisiä lakeja. Välillä sitä miettii, että uskaltaako uutisia lukeakaan, kun oma mielikuvitus ei riitä varautumaan siihen, mitä se ukko seuraavaksi keksii. Vajaat pari kuukautta vallassa, ja hän on jo sekoittanut asiat pahanpäiväisesti. Onneksi maailmasta tuntuu löytyvän edelleen myös johtajia, joilla on vielä järkeä päässä, ja jotka uskaltavat kaikesta huolimatta vielä sanoa, miten asiat pitäisi hoitaa.  

Kumma kyllä, elämä tuntuu silti jatkuvan, vaikka koko maailma pidättää joka aamu hengitystään. Tavallisen ihmisen osa on seurata sivusta kun maailman johtavat kokoontuvat, ja toivoa ja rukoilla parasta. 

Puutarhanhoito, perhe, kotieläimet, lemmikit, koti, osallistuminen siellä missä voi... Kaikenlaista ihminen voi tehdä maadoittuakseen, ja pysyäkseen kiinni tässä hetkessä. 

Pitäkää huoli itsestänne ja voikaa hyvin!