Maaliskuu

 

Onpa ollut ihanaa kun te vanhat blogiystävät olette tulleet tervehtimään tänne blogiin! Kiitos siitä. Olen ollut niin kauan poissa, että minua vielä vähän ujostuttaa liikuskella tuolla blogimaailmassa.

Uusiakin blogiystäviä on ilmaantunut, sekin on mukavaa. Pikkuhiljaa tämä homma tulee taas tutuksi. 

Taimikasvatushommat senkun kiihtyvät täällä suunnalla. On hassua kun ensimmäistä kertaa ikinä minulla on oikeastaan mahdollisuus kasvattaa ihan perusteellisesti pelkkiä kukkasia ihan niin paljon kuin sielu sietää. Elämässä on nyt selvästi tila, aika, voimavarat ja mielenlaatu kohdillaan tähän hommaan. Aiemmin on aina jokin noista puuttunut. Useimmiten aika ja voimavarat. 

Tein jo tammikuussa kylvösuunnitelman koko keväälle, mutta kevään edetessä siemenpussukoita on ilmaantunut melkolailla lisää. Aina löytyy vielä joku ihanuus, mitä ehdottomasti pitäisi kokeilla. Esimerkiksi kerrottu kesäpäivänhattu, valkoinen tuoksukaunokki ja kesäleimut ja kerman värinen samettikukka ovat löytäneet siemenpussien joukkoon. Kesä kukat ovat minulle ihan uusi maailma, ja nyt olen ihan ymmyrkänä ihanista vaihtoehdoista. 

Joskus parikymppisenä haaveilin, että minulla olisi kahvila, jossa olisi myös kukkakauppa ja pieni puutarhamyymälä. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin osa-aikaisessa leipätyössäni pyöritän seurakunnan seniori kahvilaa, ja osa-aikaisena yrittäjänä aloitan leikkokukkien kasvattamisen. Koskaan ei voi elämästä tietää, miten haaveet toteutuvat. Eikä sitä että kuinka paljon täytyy matkaa taivaltaa, ennen kuin huomaa olevansa unelmien kynnyksellä. 

Silloin kun päätöksiä tehdään, sitä harvoin edes tietoisesti muistaa, että tämä on joskus ollut jotakin mistä haaveilin kauan sitten. Tosin kaikki on aivan eri tavalla kuin silloin joskus ajattelin, mutta kuitenkin kaikki on ihan kuin loksahtanut paikoilleen; kukkasia ja leivonnaisia, asiakaspalvelua ja ihmisten kohtaamista. Siitähän  tässä kaikessa oikeastaan on kyse. Ja siitä että tämä kaikki tapahtuu niin, että voin tehdä sitä omien voimavarojen mukaan.

Maaliskuu on siis kevät kuukausi. Moneen vuoteen ei olekaan ollut niin keväistä kun nyt. Monta vuotta ollaan saatu taas nauttia pitkistä ja lumisista talvista, niin tällainen vähäluminen ja leuto talvi tuntuu ihan kummalliselta. Lunta on niin vähän, että harkitsen viimeisten talvikylvöjen tekemistä suoraan tulevalle kasvupaikalle. Maa on toki jäässä, mutta multaa saa kaupasta, ja monet kylmää kestävät lajit selviäisivät varmasti ihan hyvin pienissä pussimultakasoissa vaikka kevätsää päättäisikin keikkua.

Olen opiskellut ahkerasti kaikkea mahdollista kesäkukkien kasvatuksesta, sadon keräämisestä ja kukkien kuivattamisesta. 

Samalla olen  muodostanut päässäni listan kukista, jotka voi kylvää ulos vaikka jo syksyllä tai joita voi kylvää talvella ulos laatikkoon. Niitä on yllättävän paljon: Unikot, kesäpäivänhatut, ikiviuhkot, kosmokset, törmänkukat, kukonkannukset, tarhaneito, orvokki, ruiskukat, kehäkukat, olkikukat, kesäharso ja jopa leijonankidat, asterit ja auringonkukat voisi kylvää ulos talvella. Osan noista kyllä tiesinkin, mutta osa tuntuu ihan yllätykseltä ja aivan päinvastaiselta kuin mitä ajattelisi. 

Esimerkiksi auringonkukasta aina sanotaan, että se itää vasta lämpimässä maassa. Ja niinhän se varmaan onkin, mutta kuitenkin sen siemenet säilyvät myös kylmässä maassa vahingoittumatta. Käyhän se oikeastaan järkeen, nyt kun oikein asiaa ajattelen, koska  talven lintulaudalta kulkeutuneita auringonkukkia silloin putkahtaa puutarhassa esiin siellä ja täällä. 

Monet kukat kasvatan kuitenkin ihan sisällä taimeksi. Yritän saada kimppuihin materiaalia jo kesäkuussa, ja silloin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa, kuin kasvattaa taimia sisällä riittävän aikaisin. Suurin osa suomalaisista leikkokukkaviljelijöistä tähtää leikkokukkamarkkinoille vasta heinä-elokuussa, lukuun ottamatta toukokuun lyhyttä tulppaanisesonkia. Kuullessani tämän, olin hieman hämmentynyt ja yllättynyt; meidän kesä on niin lyhyt, että miksi ei hyödynnetä koko kasvukautta? Toki kaikilla ei ole mahdollisuuksia viileään taimikasvatustilaan, minkä aikaiset kylvöt ilman muuta vaativat. Mutta silti, maaliskuussakin aloittamalla saisi monia kasveja kukitettua jo kesäkuuksi. Ja sitten on lisäksi tietysti kaikki perennat ja luonnonkasvit, jotka monet ovat parhaimmillaan kesäkuussa- Pensasruusuista, syreeneistä, pensasangervoista ja heisipensaista nyt puhumattakaan. 

Viime kesänä aloin istuttaa uuden talon vierelle kukkapenkkiä. Syksyn mittaan kaivoin taimia vanhoista kukkapenkeistä sekä istutin liljoja, narsisseja ja laukkoja. Siitäkin talon viereltä on kaikki lumi sulanut.  Kylvämällä lisätyt päivänkakkarat ja sormustinkukat ja puna-ailakit ovat selvinneet talvesta vihreinä, ja ne ovat heti valmiina lähtöön, kunhan routa vähän sulaa. 

Maailma tuntuu olevan päivä päivältä enemmän mullin mallin. Valtameren takana on  johtaja, joka tuntuu keksivät joka päivä jonkun uuden hullutuksen, millä rikkoa yleisiä hiljaisesti hyväksyttyjä sääntöjä tai kansainvälisiä lakeja. Välillä sitä miettii, että uskaltaako uutisia lukeakaan, kun oma mielikuvitus ei riitä varautumaan siihen, mitä se ukko seuraavaksi keksii. Vajaat pari kuukautta vallassa, ja hän on jo sekoittanut asiat pahanpäiväisesti. Onneksi maailmasta tuntuu löytyvän edelleen myös johtajia, joilla on vielä järkeä päässä, ja jotka uskaltavat kaikesta huolimatta vielä sanoa, miten asiat pitäisi hoitaa.  

Kumma kyllä, elämä tuntuu silti jatkuvan, vaikka koko maailma pidättää joka aamu hengitystään. Tavallisen ihmisen osa on seurata sivusta kun maailman johtavat kokoontuvat, ja toivoa ja rukoilla parasta. 

Puutarhanhoito, perhe, kotieläimet, lemmikit, koti, osallistuminen siellä missä voi... Kaikenlaista ihminen voi tehdä maadoittuakseen, ja pysyäkseen kiinni tässä hetkessä. 

Pitäkää huoli itsestänne ja voikaa hyvin!