Tuijottelua

Eilenillalla hiippailin iltahämärissä vanhaan taloon kastelemaan taimia. 

Kasteluun kuluu kerralla kaksi ämpärillistä vettä. Olen jo mennyt laskuissa sekaisin, että kuinks montaa sorttia minun taimivauvalassani kasvaa, mutta ehkä kasteluveden määrä kertoo määrästä jotakin.. On kuitenkin aina ihmeellistä nähdä jonkun uuden taimirullan päällä kasvun ihme. 

Miehen mittoihin venähtänyt pikkupuutarhuri vieraili taimihuoneessani yllättyneenä. " Missä vaiheessa sä nämä kaikki olet oikein kasvattanut??” Hän ei ollut ollenkaan hoksannut, että kylvönäpertelyni kodinhoitohuoneessa olivat johtaneet koko hyllykölliseen taimia.  

Tuijottelimme siinä yhdessä kylvöksiäni jonkun aikaa. Pitkänä miehen alkuna hän ylettyi tuijottelemaan korkeammalta taimitötteröitani ja huomasi monessa paikassa jotain alkuja joita itse en ollut huomannut. Lypailin, että jos hän ei saa kesätöitä muualta, niin äidin kukkapuutarhalla kyllä löytyy palkkatöitä hänellekin. 

Perheen miesväki tukee muutenkin kukkabisneksiäni ihan täysilla. Vaan eivät he taida vielä ihan ymmärtää, mistä tässä kaikessa on kyse  Hyvä kun itsekään ymmärrän vielä. oikeastaan tiedän vain että siitä kaikesta tulee luultavasti kiireistä mutta ihanaa.

 Taimikasvatuksen ohella olen tehnyt markkinointia, ja saanutkin buukattua  kukkiani jo yhteen kukkakauppaan ja pariin muitakin lähituotteita myyväänn kahvilaan. Sitten on kaiken maailman kesätapahtumia, joissa kukkamyyntiä voi kokeilla.  

Aika tavalla minua jännittää. On hassua ja nöyräksi tekevää markkinoida kukkia talviaikaan, kun kaikki tuntuu vielä epävarmalta. Mutta kukkien kanssa ei oikein käy sekään, että niitä yrittää myydä vasta sitten kun ne kukkivat. Silloin on jo myöhäistä. 

Niinpä olen päättänyt vain luottaa, että kyllä jotain kukkia tulee.