Hornion herrasväki

Koot!

Kuten täällä jo kerroin, meille tuli viime syksynä kanoja. Etukäteen pyydän anteeksi kuvien huonoa laatua; nämä kuvat on otettu kännykällä, jonka kamera on surkeaakin surkeampi. Halusin kuitenkin teille esitellä näitä kanoja vähän lisää.


Tuossa ne ovat, minun ihanat horniolaiset, Hornion kannan maatiaiskanat! Siinä on joukossa kaksi kukkoa, ja kuusi kanaa. Kukoista vanhempi, Romantius, (musta kukko toinen oikealta) on joukon pää. Se pitää kanoistaan huolen; vahtii, että niillä on rauha ruokailla ja munia. Iltaisin se paimentaa joukkonsa orsille nukkumaan, ja hädän tullen vie rouvat turvaan. Ilmarinen, (ensimmäinen vasemmalta) kukoista nuorempi, vasta opettelee tavoille. Teini-ikäisen tavoin se kinastelee ruuasta kanojen kanssa, ja seurailee ja tarkkailee sivummalta Romantiusta.

Kanojen ja kukkojen nimet löysin keskiaikaisesta nimiluettelosta. Kanojen nimet ovat Hyvälempi, Milikki, Hellikki, Lyylikki, ja lasten antamat nimet Kuku ja Lempiliini.

Kanat asuvat navetassa. Niiden vähimmäisvaatimuksiin kuuluu orsi nukkumista varten, munintakoppi munimista varten, lattiatilaa, ruokaa, kalkkia ja juomaa.
Kaiken tarvittavan perustiedon sain tästä kirjasta. Vahva suositus kaikille omista kanoista kiinnostuneille.

Navetan romukasasta löytyi vanha ja vääntynyt Lundian kirjahylly, jota ei enää ihmisasumukseen voinut ottaa. Siitä rakennettiin herrasväelle oiva munintakoppi.

Ensimmäisenä päivänä kaikki kanat, sekä kukko- Ilmarinen, tahtoivat mennä samaan koppiin.

Rouvat munivat ahkerasti.

Munat ovat noin kokoa xs. Tässä vertailukohtaa valkoisiin "kaupanmuniin".

Kanat ovat verratonta joukkoa. Maailman murheet unohtuu kanoja seuratessa. Oman kokemukseni perusteella suosittelen kotitarvekanalaa kaikille, joilla on ylimääräistä tilaa pihapiirissä. :)

Mikä ihmeen KAL?

Nyt on taas menossa uusi KAL- projekti, joka tarjoaa loistavan mahdollisuuden päästä opettelemaan kirjoneulesukan tekoa pikkuhiljaa. Nina Laitisen ihanat ystävänpäiväsukat ovat nyt tekeillä Taimitarhan sivuilla TÄÄLLÄ. Nyt ollaan menossa päivässä 2, joten mukaan pääsee vielä helposti. Kaikki ohjeet alusta asti löytyvät ryhmän tiedostoista, sekä ryhmän Facebook- sivulta, kun rullailee vähän alas päin.

KAL- lyhenne tulee sanoista Knit along, eli neulotaan yhdessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joku taituri on tehnyt valmiin mallin, jonka ohjeesta hän julkaisee esimerkiksi Facebookissa pienen pätkän päivittäin. Mukaan saa liittyä kuka tahtoo, ja pointtina on, että jokainen sitten itsekseen seuraa ohjetta, ja samalla pääsee seuraamaan ja inspiroitumaan muiden tekeleistä. facebook- ryhmien parasta antia ovat kuvaketjut, jossa ihmiset jakavat kuvia omista tuotoksistaan, jolloin pääsee seuraamaan ihanaa vaihtoehtojen kirjoa. Yhdessä tekeminen on mukavaa, ja muiden töiden edistymisen seuraaminen zemppaa myös itseä jatkamaan. Yleensä lankana on Seitsemän veljestä, tai sen vahvuinen lanka, mutta toki voi tehdä millä langalla tahtoo, kunhan langan vahvuuden huomioi puikkojen ja silmukkamäärän valinnassa. Yleensä tehdään molempia sukkia rinnakkain yhtä aikaa, jolloin molemmat sukat valmistuvat kerralla, eikä tule ns. "toisen sukan kirousta", jossa toinen sukka on ensimmäistä pienempi tai isompi, tai pahimmassa tapauksessa toinen sukka jää kokonaan tekemättä, kun uudet ohjeet jo houkuttelisivat tekemään jotakin muuta. Itse olen todennut, että todellakin kannattaa tehdä kaikki sukat rinnakkain niin että ensin teen varret molemmista, sitten kantapäät perätysten, ja lopuksi kärjet peräkkäin - on ihanaa, kun sukat valmistuvat melkein yhtä aikaa, ja käsialan vaihtelu tai inspiksen lopahtaminen ei pääse häiritsemään sukkien valmistumista.

En ole vielä omia Ystävänpäiväsukkiani aloittanut. Ensin pitää saada edellinen työ valmiiksi. Nytpä ainakin tiedän, mitä teen seuraavaksi, ja sain uutta puhtia saada edelliset loppuun. Vielä aion ehtiä mukaan.

Näissä postauksen kuvissa on Nina Laitisen syksyn Kal- prokkiksen tulos, "Metsäretket", hieman muunnellulla mallilla. Mallia muuntelin, koska omaan pohkeeseeni ei mahtunut niin pitkävartiset kuin ohjeessa oli tarkoitus, joten jouduin jättämään varren lyhyemmäksi. Halusin kuitenkin kurret mukaan sukkiin, joten tein ne kärkiosaan. . Senkin ohje löytyy Taimitarhan sivuilta tiedostoista.

Jos et ole ennen tehnyt kirjoneuleita, suosittelen todella lähtemään mukaan Kal- prokkikseen. Ohjeet ovat selkeät ja inspiroivat, ja kun kuvioita tulee vain vähän kerrallaan, on helppo seurata mukana. Ryhmän muiden tekijöiden tuki on myös mukava lisä.
Ystävänpäiväsukat aloitetaan nyt, jotta ne ehtivät valmiiksi ystävänpäiväksi, jolloin valmiit sukat voi antaa lahjaksi ystävälle. :)

Puutarhavierailu; Taiteilijan puutarha

Sain mahdollisuuden tutustua erään ihastuttavan taiteilijan puutarhaan yhdessä Suomen ruususeuran Tampereen osaston kanssa.
Ihastelin puutarhan herkkyyttä ja sitä, miten puutarhan omistajalle pienetkin yksityiskohdat ovat tärkeitä. Harmikseni juuri tämä oli se reissu, jossa vielä oli mukana vanha kamerani, joka ei oikein enää toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, ja osasta kuvia tuli suttuisia.
Vierailupäivänä oli kylmä ilma, ja takki oli enemmän kuin tarpeen. Onneksi ei kuitenkaan satanut vettä, ja aurinkokin pilkahti jossain välissä hetkiseksi.

Muut olivat ruusuihmisiä enemmän kuin minä. Minulle ei jostain syystä jää nämä ruusujen nimet mieleen, ei sitten millään, vaikka joka kesä samat ruusut katselen isäni puutarhassa.
Ihania nämä kuitenkin ovat, todella ihania.

Oli myös yksi ihastuttavan kaksivärinen kaunotar.

Lintupariskunta ja niiden koti.

Ihastuttava malja ruusuille!

Inspiroiduin lukuisista vesiaiheista, ja aloin haaveilla erilaisista vesielementeistä myös meidän puutarhaan.

kasvimaa oli tarkoituksenmukaisuudessaan viehättävä, ja juuri sellainen kuin pitää - Kasvimaata reunustivat orvokit ja pioniaidanne.

viehättäviä kasviyhdistelmiä oli monia.

Pienet näkymät, ja näköalat vaihtelivat, ja toivat mukavaa rytmiä puutarhaan, joka oli rakennettu pääosin tasaiselle pellolle.

Keramiikkatöitä oli siellä täällä kasvien lomassa.

Tykkään kovasti siitä, että kauniit saviruukut ovat esillä, vaikkei niitä käyttäisikään juuri sillä hetkellä.

Kiitos talon emännälle, että saimme kutsun kauniiseen puutarhaasi! 

Talvi on kaunis

Viime päivinä säätieteilijät ovat olleet kummissaan, kun ennustettu sää on muuttunut kesken matkan täysin päinvastaiseksi; Luvattiin suojasäätä ja räntäsadetta, ja tulikin yllättäen kymmenen astetta pakkasta ja kovaa tuulta.

En ota kantaa siihen, ovatko ennustukset olleet oikeita vai vääriä, mutta sään keikkumisen ansiosta on ollut ihan tavattoman kaunista. Kostean sään ja pakkasen yhdistelmä saa maisemaan ihan oman sävynsä; sumua, kuuraa ja pakkasta yhtä aikaa.

On juuri sellainen sää, joka saa mielen rauhoittumaan. Kaikki on kuuran peitossa, ja väribaletti on vähäeleinen.

Kuurakerros peittää kaikkia mahdollisia paikkoja. Niin kaunista.

Väinönputki

Nokkonen

Sumu hyväilee talvista tyyntä maisemaa.

On niin ihanaa, että on kunnon talvi. Pitkästä aikaa. Meillä päin on ollut pakkasta ja lunta joulun aatonaatosta lähtien. Se on harvinaista nykyään.
Sitä on jo melkein tottunut siihen, että viikon verran on lunta ja pakkasta, ja sitten kaikki sulaa pois seuraavalla viikolla, ja sitten muutaman viikon kuluttua kaikki toistuu uudelleen. 

Kunpa kunnon talvi pysyisi kevääseen asti.

Oikein hyvää viikonloppua!

Sydänmökkisukat

Näiden sukkien kirjoneulemalli on  mielestäni yksi kauneimmista. Se ei ole suotta saavuttanut suurta suosiota sukantekijöiden keskuudessa; Kauneuden lisäksi malli on helppo tehdä, ja on hyvä malli vaikka ensimmäiseksi kirjoneuleeksi. 

Sukan varren Mökki-kuvion ohje löytyy alun perin  Suuri Käsityölehdestä 11/2016 , ja kuulemani mukaan ohje on julkaistu jossakin muussa käsityölehdessä viime syksynä.  Ohje löytyy myös mm. Täältä.

Lankana oli seiskaveikkaa, puikot 2,5, koska minulla on löysä käsiala. 

Varsi on valepalmikkoa.

Varren mallikerta on 15 silmukkaa, itselläni oli tämä määrä jokaisella neljällä puikolla, eli yhteensä 60 silmukkaa varressa.

Kantapään jälkeen kavensin silmukoita niin, että puikoilla oli 14,15,15, ja 14 s, koska sukat menivät lahjaksi pienijalkaiselle.

Kärkiosaan tein kuvion joka on osa Taimitarhan Ystävänpäiväsukkien 2017 ohjetta.

Olen nähnyt tosi monta erilaista mökkisukkaa tehtynä monenlaisista langoista, ja tuntuu, että tämä malli sopii melkein minkä tahansa langan kanssa, kunhan langat erottuvat toisistaan kyllin selvästi. Tämä toimii jopa kirjavan langan kanssa. 
Ehkä joskus kokeilen tehdä toiset mökkisukat toisenlaisella väriyhdistelmällä. 

Tumppuset

Minä olen kuulkaa melkoinen tekniikan ihmelapsi! Osasin nimittäin ihan itte tänään siirtää kännykästä valokuvia tietokoneelle! Hyvä minä! 

Töissä on kyllä tullut kaiken maailman tiedostoja siirrettyä, ja osaanhan minä kamerasta siirtää kuvia tietokoneelle, olen jo kauan osannut. Jotenkin vaan ei ole tullut kännykän kuvia siirrettyä aiemmin, vaikka nykyinen älyluuri on ollut minulla jo puolitoista vuotta. Nyt oli kuitenkin pakko saada puhelimeen lisää tilaa, joten tulipa sitten tämäkin taito opeteltua. 

Huomasin, että puhelimeen on tullut myös aika paljon erilaisia kuvia käsityöviritelmistä, joten ajattelin, että ehkäpä niistäkin voisi laittaa jotakin tänne blogin puolelle. 

Olen erittäin impulsiivinen neuloja. Innostun jostakin jutusta, ja teen innosta puhkuen kaikenlaista muutaman kuukauden, ja sitten tulee elämään taas jotakin muuta, ja neulominen jää pitkäksi aikaa.

Syksyllä minuun iski neuloosi oikein toden teolla. Eksyin Facebookissa muutamaan neuleryhmään, ja sitten satuin kulkemaan ruokakaupassa lankaosaston ohi. Lankahyllyjen ääressä voi mopo lähteä keulimaan täsmälleen samalla tavalla kuin puutarhamyymälässä; "Tarvitsen tuota ja tuota ja tuokin näyttää kivalta, ja tuota kausiraitalankaa pitää ehdottomasti ostaa kaksi kerää, ettei se pääse loppumaan, ja mitäpä jos ostaisin uudet puikot..." ... Ja äkkiä sitä kassalla huomaa, että ostoskärryyn on vihannesten, jauhopussien ja maitopurkkien lomaan hypännyt toistakymmentä lankakerää... Uskon että kaikki jotka ovat hullaantuneet esimerkiksi taimimyymälässä, tietävät tarkalleen mitä tarkoitan.

Minä siis innostuin neulomisesta ihan yht´äkkiä ja huomaamatta. Tällä kertaa mieli paloi tekemään kirjoneuleita. Olen joskus tehnyt kirjoneulepuseroita ja vaikka mitä, mutta siitä on ainakin 15 vuotta aikaa. Tässä välissä, viidentoista vuoden aikana, on valmistunut yhdet sukat silloin, ja toiset tällöin, lähinnä perussukkia, muutamalla helpolla kuviolla varustettuna. Kokemuksesta siis tiesin, että käsialani on löysähkö. Niinpä valitsin ensimmäiseen työhöni pienemmät puikot kuin mitä aiemmin olin käyttänyt, saadakseni käsityön jäljestä tasaisempaa.

Lähdin tekemään Seitsemän veljestä- langasta kirjoneulelapasia 2,5mm:n puikoilla. Halusin nähdä, osaanko vielä tehdä kirjoneuletta, ja onnistuuko peukalo ja kärkikavennus. Niinpä ajattelin aloittaa helposta mallista, ja tehdä tumput itselleni.

Syntyi kuin syntyikin ensimmäiset kirjoneuletumput! Vähän ne ovat muhkuraiset, ja toinen on isompi kuin toinen, mutta ovatpahan kuitenkin ihan omin pikku kätösin tehdyt!

Yksi pikku mutta oli kuitenkin matkassa. Vaikka olin pienentänyt puikkokokoa, en ollut siinä samalla huomannut lisätä silmukkamäärää, koska pienemmillä puikoilla tulee tietysti silmukat tiuhempaan kuin isommilla. Eiväpä siis sitten mahtuneetkaan omiin käsiini nämä tumput - meidän tokaluokkalainen sai niistä käsiinsä lämmintä.

Näiden tumppujen jälkeen siirryin kirjoneulesukkiin, ja niitä tehtailinkin aika monet syksyn mittaan.  Samalla opin Facebookin neuleryhmistä monta hyvää kikkaa kirjoneuleiden tekemiseen ja ylipäätään neulomiseen. Mutta se on kokonaan toinen tarina.

Vuoden väri

Ihana blogiystäväni Riina Versoja Vaahteramäeltä- blogista kyseli postauksessaan , löytyykö puutarhasta tämän vuoden muotiväriä, violettia.  Itse olen oppinut että se on violetti, monet taitavat sanoa liila, tai lila. Vanhoissa satukirjoissa värin nimi on sinipunainen.

Viime kesänä ulkoilutin kameraani harmillisen vähän. Aja puutteen lisäksi yksi syy oli, että kamerani ei enää oikein ollut hyvässä terässä, ja aina kuvauskierroksen jälkeen olin turhautunut, kun valokuvat olivat aina vaan entistä suttuisempia. Lopulta tilasin uuden kameran, joka saapuikin onneksi parahiksi ennen Tukholman reissuamme.

Muutamia violetteja ikisuosikkeja kuitenkin löytyi viimekesältäkin.

Nämä "mummonmyssykkäakileijat" ovat asuneet tällä tontilla paljon meitä kauemmin.  Ne ovat risteytyneet vuosikymmeniä keskenään ja tavallisista yksinkertaisista akileijoista on tullut tämmöisiä hauskan syttyräisiä. Niissä tumma sinivioletti on ehkä parhaimmillaan.

Vuorikaunokki on puhtaan kirkkaan sininen, mutta sen keskustassa on purppurainen violetin sävy.

Jo nupussa on aavistus violettia.

Ihan tavallinen metsäkurjenpolvi on yksi rakkaimmista luonnon perennoista.

Taatankurjenmiekat ovat kummallisen näköisiä. Niidenkin suojuslehdissä on ripaus violettiin vivahtavaa purppuraa.

Keto-orvokit voivat olla melkein minkä värisiä tahansa. Usein niissä on kuitenkin enemmän tai vähemmän violettiin vivahtavia sävyjä. (Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa on myös keto-orvokki.)

Ihanat harakankellot ovat myös violetteja.

Tietenkään ei pidä unohtaa kevään ensimmäisiä. Krookusten nouseminen muuten kuolleen näköisestä maasta on joka kevät yhtä ihmeellistä.

Sinivuokonnuppujen hauras kauneus saa nöyräksi joka kerta.

Olikin hauska ajatus etsiskellä kesän kukkakuvista muotiväriä! Kiitos Riina inspiraatiosta!